Uneton aamuyö

Jos pitää etsiä jotain hyvää näistä aamuista, jolloin uni ei tule enää kolmen jälkeen, niin ainakin saan rauhassa lukea lehden. Olisi kyllä tosi kiva jos lehdenjakajakin olisi yhtä aikainen kuin minä, että lehtikin olisi valmiina laatikossa kun sitä raahustaa hakemaan. No kaikkeahan ei voi saada...

Viime yönä nukuin hyvin sinne asti kun herra I tuli Miehen ja minun väliin. Ensin hän vaikutti nukahtavan, vaan hetken kuluttua heräsin räväköihin jooga(?!) liikkeisiin, joissa jalka nostetaan pahaa-aavistamattoman vieressä nukkujan (minun) kaulan yli, ja koko pieni mies käpertyy pään päälle palloksi upottaen sormensa tukkaan ja päänahkaan. Liike jatkuu hetken kuluttua rivakalla liikkeellä takaisin meidän väliin, ja kokovartalon ojennuksella niin, että Mies saa hieman kallokosketusta ja minä ne ihanasti potkivat pikku kintut naamalleni.

Mikä lie älynväläys tullut itselle mieleen, mutta kun kysyin I:ltä että onko pissahätä kuului tomera O(n) ja pää nousi samantien tyynystä (tässä tapauksessa Miehen päältä). Jatkoin, että mennäänkö potalle pisulle. Vastaus oli taas:"O(n)" ja tyytyväinen hykerrys. Niinpä me hipsuteltiin vessaan, ihasteltiin kuivaa vaippaa ja I kävi potalla.

Tässä onnistumiskokemuksessa oli taas vaan se huono puoli, että eihän minua tietenkään enää nukuttanut...

I:n nukahdettua luin taskulampun valossa taas loppuun yhden hömppäkirjan nimeltä Tasapainoilua (joogasalin naiset 1.) kirjailija Rain Mitchell. Kirja muuten oli tylsähkö, mutta herätti taas halun aloittaa uudelleen joogan, jota tuli harrastettua opiskeluaikaan säännöllisesti. En yhtään muista miksi sekin harrastus lopahti, se oli nimittäin kivaa ja tuntui omalta lajilta...

Kunhan masun asukas on ulkoistunut ja uskaltaa vähän taas itseänsä johonkin suuntaan viruttaa niin voisi taas muistutella asanoita mieleen. Ja onhan meillä joululahjaksi saatu Wii-peli jossa on noita joogajuttujakin.

Joo, ihan kun minulla olisi aikaa pelata Wiitä kun vauva on syntynyt. XD