Kaksi oikein, kaksi nurin...

... ups, silmukka tippu puikolta, himputti... "E, älä ota tavaroita I:ltä kädestä!" ...Missäs olinkaan... kaks oikein, kaks nurin, oikein, eiku nyt meni väärin... Puretaanpas tuosta... Ai vauva heräsi. ...Okei, kaks silmukkaa vielä ja sit tää kerros on valmis... "Äääää, äää..." (vauvan ääni kovenee, hiki alkaa valua otsalta...) "Äiti tulee ihan kohta... yks silmukka enää, jooko..."

Ai mitäkö keksin uudeksi harrastukseksi?! Opettelen neulomaan koska kaikki muutkin osaa neuloa ja olisi tosi kiva sanoa, että pojilla on minun itse tekemät sukat, pipot, tumput ja villapöksyt ja, ja, ja... Ja aikaahan minulla on vaikka muille jakaa. :D

No joo, koitan ensin tehdä kaulaliinan. Tähän mennessä siinä on riittänyt haastetta. Olen saanut aikaiseksi kolmen päivän aikana reilun viiden sentin pätkän vähän hassun näköistä neulosta. Ehkä se joskus valmistuu tai sitten ei. Mutta on neulomine ollut ihan kivaa puuhastelua näin aikuisena, toisin oli silloin lapsena.

Olin tosi, TOSI surkea käsitöissä ala-asteella, ja vielä yläasteellakin, yllätys, yllätys. Haaveilin aina sievistä ja tasaisista neulomuksista ja itse tehdyistä lapasista. Minun töistä tuli aina muhkuraisia, venyviä ja vanuvia. Jos siis sain jotain tehtyä... Taisin saada ne pakolliset lapaset valmiiksi, mutta muistelen että ne oli vähän niin kun eri paria...

No, oltiin Miehen kanssa kirjakaupassa ja siellä oli alennuksessa kirja, jossa neulominen neuvottiin kuvien kanssa yksityiskohtaisesti alusta lähtien. Ostin sen sekä puikot ja lankaa. Nyt sitten harjoitellaan.

Mies katseli minun ostoksia vähän huvittuneena ja sama hieman huvittunut hymy on ollut naamalla kotona minun aherrusta katsellessa. Kiva kun edes joku saa tästä huvia...