Kaulaliinaa tuli neulottua lähes 20 cm, sitten kyllästyin ja kokeilin pipon tekemistä. Kun pipo (joka ei sovi kenellekään) tuli valmiiksi ja viidellä puikolla neulominen tuntuikin helpolta, alkoi puolestaan kaulaliinan jatkaminen tuntua tylsältä.
Kokeilin sitten neuloa sukkaa. Vartta tuli valmiiksi ehkä 5 cm, kun halusinkin harjoitella kantapäätä. Kantapään jälkeen teräosaa tuli ehkä toiset 5 cm, kun iski vimma kokeilla teräosan kavennuksia. Sukasta tuli sitten harjoitussukka, semmoinen pikkuinen söpö töppönen. Mutta osasin!
Seuraavalla kauppareissulla E valitsi mieleisensä langan ja sanoi, että tee tästä sukat. Selvä. Luottamus äitiin ja äidin taitoihin on suunnattoman suuri. Nyt on ensimmäinen sukka kantapäätä myöten valmis, vielä se teräosa pitäisi saada aikaiseksi. Niin ja ehkä myös se toinenkin sukka...
Neulominen on yllättävän kivaa! Haluaisin vaan neuloa ja neuloa, mutta ei. Ei se ole mahdollista...
Aina pitää tehdä jotain muuta. Ihan tyhmää. Mukamas ei ole aikaa! Ruokaakin kuulema pitäisi välillä muistaa laittaa ja ulkoillakin!? Lastenohjelmien aikaan on turha yrittääkään. Kun herra 2 vee huomaa lankakeräni ja ihanat terävät neuloksesta sojottavat puikot, voi sanoa hyvästi muutamalle hiki päässä neulotulle kerrokselle... Imettäessä neulomistakin olen kokeillut, mutta siinä tahtoo tulla turhan tiukkaa neulosta ja hartiat kipeiksi kun yrittää pitää vauvaa paikallaan, tai sitten silmukat putoilee kun N potkaisee... ja sitten alkaa päänuppia kiristää. Mutta kylläpä on ihanaa osata! Sormia vaan syyhyää päästä neuleen kimppuun, olisi niin ihanaa saada edes nuo sukat valmiiksi.
Tähän mennessä valmistuneita "juttuja" on siis se kaulaliina, josta tuli peitto I:n nukelle, pipo joka on kaikille lapsille liian pieni ja nukelle liian suuri ja se yksinäinen töppösukka. Aika hyvin parin viikon aikana...
Täytyy yrittää ottaa kuvia näistä tekeleistä kunhan ehdin. Ne on ihan hauskan näköisiä. :D
Pari viikkoa sitten meillä oli ystäviä kylässä remonttiapuna. Eli toisin sanoen miehet teki niitä remonttihommia ja äidit vei lapset pois jaloista pyörimästä. Pakenimme remonttireiskoja Mukulakadulle. Siellä olikin taas luvattoman hauskaa, siis lapsilla. Itsellä oli vähän kireä olo. Oli nimittäin yksi hikinen nukkuja kantoliinassa ja yksi riemukas karkuun juokseva tihulainen vapaana. Mutta on se silti kamalan kiva paikka. Suosittelen!
Tässä muutamia kuvia minun kullanmuruista, jotka viiletti taas paikasta toiseen niin lujaa, ettei kuvia juuri ehtinyt ottamaan ja otetuissa kuvissakin on vaan liikkeen suhinaa.
 |
| Valkosipulia |
 |
| Mitäs täältä löytyy....? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!