Arjen pyörteissä

Vauva-arki ei ole vielä varsinaisesti päässyt väsyttämään, sillä Mies on lomalla ja viikonloppuna oli vielä kaapit pullollaan Miehen sukulaisten tuomia rotinaherkkuja. Ei siis juurikaan ole tarvinnut päätä vaivata ruoanlaitolla, ja ollaan saatu kumpikin Miehen kanssa antaa vuoronperään aikaa lapsille. Mikä on mahtavaa, sillä kun Mies lähtee töihin, on todella vaikea leikkiä isompien kanssa ja samalla koittaa rauhoittua imettämään ym. Olikin ihanaa kun on päässyt itsekin ulos poikien kanssa ja samalla Mieskin pääsee rauhassa tutustumaan tuoreimpaan tulokkaaseen.

Esimakua tulevasta arkihärdellistä sain kuitenkin hieman jo lauantaina kun tultiin vauvan kanssa sairaalan kontrollista kolmen jälkeen iltapäivällä. Mies ilmoitti hakevansa NYT huonekaluliikkeestä ne yöpöydät ja yöpöydänlamput, joista on ollut puhetta jo viikkoja ja jotka on olleet "pitäisi hankkia"-listalla varmaan kaksi vuotta... Ilmeisesti edellisenä iltana makuuhuoneessa yhdentoista maissa illalla/yöllä käyty tuskailuni kunnollisen pöydän ja valon puutteesta saivat aikaan jonkinlaisen kipinän tähän toimintaan. Ja toki se, että ko. tavaroita oli Jyskissä alennuksessa varmaan vauhditti osaltaan. Kiire huonekalukauppaan oli juuri nyt, koska liike oli menossa kiinni neljältä...

No mies lähti ja jäin kolmen koltiaisen kanssa vähän hämmentyneenä kotiin ihmettelemään. Kello oli jo sen verran paljon, että piti ruveta ruoanlaittoon. Jostain syystä tämä hormonimamma päätti, että meillä syödään tänään lasagnea, no puolivalmista lisää vain vesi ja liha- kaupan lasagnea, mutta kuitenkin vähän vaivannäköä vaativaa sapuskaa.

Kaikeksi onneksi vauva halusi nukkua, joten ei muuta kun pikku apurit mukaan, ja ruoanlaittoon. Meillä pojat osallistuu kotitöihin suurella innokkuudella, niinkin suurella, että välillä on turvallisuuden vuoksi ajettava pienet miehet muihin hommiin. Nytkin E hämmensi jauhelihaa hellan edessä tuolilla seisten ja I tarkkaili tilannetta omalta tuoliltaan vähän kauempaa. Itse siis pilkoin vihanneksia ja raastoin juustoa, sekä vahdin haukkana vieressä ettei kukaan polta itseään... Kaikki meni hyvin siihen asti kun vauva heräsi. Ja oli nälkäinen... Okei, tämä oli uusi tilanne.

Poikia ei kiinnostanut leikit omassa huoneessa, kun ruoanlaitto oli paljon mielenkiintoisempaa - tietenkin. Vauvaa oli pakko imettää ja ruokakin oli vielä vaiheessa. No ei se mitään, imetin samalla kun hämmensin välillä ruokaa ja komensin poikia. Hyvin mielenkiintoista tuo imetys, ei ole nimittäin näitten aikaisempien lapsukaisten kanssa tarvinnut kokeilla seisaallaan imetystä.

Isot pojat mesoivat vielä hetken keittiössä ja suostuivat sitten (onneksi) poistumaan legoleikkien pariin. Juuri kun sain lasagnen uuniin ajoi Mieskin pihaan. Loistava ajoitus. Nämä tilanteet on juuri niitä, jotka hirvittää jo etukäteen. Kaikesta kyllä varmasti selviää, ja onneksi E on jo niin iso, että saa motivoitua I:nkin leikkeihin kanssaan. Ja tihutöihin. :) Eikä tuo nyt näin jälkikäteen vaikuta enää kauhean kiireiseltä ja hektiseltä tilanteelta, mutta kyllä tuossa silti tuli hikikarpaloita otsalle yksi jos toinenkin...

Huomaa kyllä, että tällä hetkellä elän aikalailla hormonien vallassa. Mitään itkupotkuraivareita ei ole sentään tullut, mutta kauhea tarve siivota. Joka paikka näyttää hirveän likaiselta, ja kun pojat (ja Mies) jättää tavaroita lojumaan alkaa nuppia kiristää... Saa tehdä aika paljon ajatustyötä etten höyryä koko ajan raivaamassa paikkoja. Ja sitten on tämä hikijuttu. Ekana yönä kotona Mies ei voinut nukkua samassa sängyssä kun olin niin kuuma ja hikinen. Olisin kyllä itsekin poistunut ihan mielellään noista olosuhteista jos olisin voinut... Onneksi tuntuu, että tuo hikoiluhomma alkaa helpottaa.

Vauva valmisteluita tehdessä olin etsinyt taas kantoliinan kaappien kätköistä ja tätä elettävää viikkoa ajatellen aloin nyt muistella sidontoja. Piti ihan netistä käydä ohje katsomassa, sen verran hyvin oli päässyt asia unohtumaan. Esikoisen kanssa käytin tätä trikookantoliinaa paljonkin, kakkosen kanssa lähinnä siivotessa ym. pikkuhommia tehdessä, ja Mies taas tykkäsi kantaa I:tä kantorepussa.

Arvelin, että tämän kolmannen kanssa liina voisi olla taas tarpeen. Tällä viikolla E menee taas hoitoon ja ainakin yhtenä aamuna jään poikien kanssa kolmestaan joten E:n vienti jää myös minulle. Arvelin, että n. 100 metrin hoitopaikkaan vientikävely sujuisi ehkä helpoiten jos vauva on liinassa ja I rattaissa tai kävelee. Kaksostenrattaatkin löytyy, mutta vauva ei ole vielä ollut ulkona, ilma alkaa olla viileä, ja liinan avulla minun ei tarvitse nostella vauvaa ja I:tä edestakaisin rattaista kun viedään E hoitopaikkaan. Katsotaan miten homma sujuu.

Tässä vielä vähän tunnelmia tältä viikonlopulta ja liinaharjoituksista...

5 päivää vanhan mietteitä

Miehen sisarukset ja vanhemmat muistivat punaisilla ruusuilla, Miehen täti oli kerännyt ihanan kimpun omasta penkistä ja pikku kimpun toi herttainen naapurimme. Niin kauniita!!!

Hyvin näyttäisi viihtyvän. Tässä siis kehtosidonta.