Mies lähti I:n kanssa eilen mummolaan, Miehellä oli omia hommia ja oli I:n vuoro päästä nauttimaan huomion keskipisteenä olemisesta. E taas meni tänä aamuna hoitoon, joten ollaan pikkuihmisen kanssa kahdestaan kotona. On niin kovin (ihanan!!!) hiljaista!
Kummallista on tämä huono omatunto siitä kun saa olla tälläisessä rauhassa ja hiljaisuudessa. Onko oikein viedä tuo 5 vee hoitoon tämmöisinä päivinä, kyselee joku toiselta olkapäältä. Täytyy ihan vakuutella itselleen, että on se. Tämmöisinä päivinä ehtii levätä ja toipua noista katkonaisista yöunista, antaa aikaa vauvalle ja itselleenkin. Herra 5 vee saa tällä välin leikkiä kavereitten
kanssa ja pääsee ulkoilemaan kunnolla, mikä ei oikein onnistuisi nyt kun vauva
on vielä niin pieni. Eihän tuota pikkuihmistä raaski tuonne koleaan
tihkusateeseen viedä edes vaunuissa. Kyllä me vielä ehditään ulkoilemaan.
Olisi tietysti ihana antaa omaa aikaa tuolle isoveljellekin hoitoon viemisen sijasta, mutta toisaalta sitä aikaa on kivempi antaa sitten kun itse ei ole huonosti nukkuneena äreä ja kärttyinen. Sujuu lautapelin pelaaminenkin huomattavasti leppoisammin...
Kylläpä nämä vauva-ajan katkonaiset yöunet unohtuvat nopeasti. Ei sitä muistanutkaan millaista on herätä yöllä syöttämään ja hoitamaan vauvaa. Palelee ja on pimeää, kaikki muut nukkuu ja imettäessä meinaa silmät mennä väkisin kiinni... Viime yönäkin oli aika tasainen herätysväli, 1,5 tuntia unta, ja sitten alkoi aina kuulua kiihtynyttä tuhinaa ja suun napsuttelua peiton alta. "Maitoa tänne kiitos!" Olisi helppoa jos voisi ottaa vauvan vaan viereen ja rinnalle ja nukahtaa itsekin, mutta ei. Pakko on ainakin pari kertaa imettää istuallaan että vauva saa syötyä rinnat kunnolla tyhjiksi, muuten on hienoinen pakotus aamulla. Lisäksi tuota maitoa riittää niin että koko peti lainehtii jos erehtyy nukahtamaan kesken kaiken.
Onneksi näitä lyhyitä unipätkiä ei ole joka yö, ja tilanne muuttuu koko ajan. Ensi viikolla saatetaan nukkua taas pidempiä pätkiä. Ja kyllä, tiedostan että antamalla korviketta pullosta voisin tehdä tämänkin asian jollain tasolla itselle helpommaksi. Ei vaan kiinnosta alkaa pulloja keittelemään ja maitoa lämmittämään, kun eväät on saatavilla omasta takaa. Ainut hinta sille on tämä pieni vaivannäkö näin alussa.
Jahas, olisikohan nyt aika mennä pikkunokosille vauvan kanssa. Jaksaa sitten iltapäivällä touhuta isoveljien kanssa vaikka ulkona, kunhan Mies kotiutuu I:n kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!