Syntymän ihmettä odotellaan vielä

Onneks näin. Vauva saa vielä kasvaa ja kehittyä ja ehkä muutaman päivän lisäajalla myös teho-hoidon tarve jää pois. Tai no realistisesti ajatellen ainakin vähemmäksi.

Kävin eilen iltapäivällä vielä siellä äitipolin kontrollissa. Sattui onneksi ihana nuori (mutta pätevän oloinen) naislääkäri, joka on ollut aikaisemminkin minua tutkimassa. Sanoikin iloisesti minua kätellessään, että onhan me ennenkin tavattu! Edelleen oli kohdunsuu auki sen reilu 2 cm ja ultralla kanavaa oli jäljellä myös 2 cm. Pienestä on siis enää kiinni, että synnytys käynnistyy kunnolla. Lääkäri arveli, että tuskin sentään viikkoja päästään eteenpäin, mutta muutama päiväkin on jo hyvä asia.

Vauva jakseli oikein hyvin, lääkäriä nauratti mahan sivussa näkyvä pikkuinen vauvan kantapää ja pyllyn kohouma minun navan vieressä. Ei ole epäilystäkään siitä  missä tämä tyyppi koipiansa ojentelee. Painoarvioksi lääkäri arveli noin 2,5kg, eli samaa mitä olin itsekin tuumaillut.

Lapsivettä oli hyvin ja tosiaan vedenmenostahan ei ole ollut mitään merkkejä. Lääkäri oli hyvillään, että synnytys näyttäisi nyt kuitenkin pysähtyneen ja kehotti lepäilemään, jos sillä saataisiin edes muutamia päiviä lisäaikaa vauvalle. Tässä vaiheessa vauva jos pärjäisi melko hyvin ulkomaailmassa, mutta tietenkin mitä pidemmälle viikot etenevät, sen parempi.

Tuosta tuli mieleen ihana kätilö joka oli meitä vastaanottamassa yövuorossa. Siinä oli nimittäin ihanan varmaotteinen, empaattinen ja ammattitaitoinen hoitaja. Tuntui että  hän oli oikeasti perehtynyt siinä lyhyessä ajassa ja muun kiireen keskellä minun sairaskertomukseen, tiesi taustoista, muisti olleensa vastaanottamassa meitä I:n synnytyksessä (siis oikeasti melkein kaksi vuotta sitten!!!), ja kommentoi asioita sillä tavalla että oli oikeasti kiinnostunut meistä. Hän kertoi rauhallisesti ja pelottelematta, että kun vauva näillä viikoilla syntyy niin lastenlääkäri tulee aina mukaan synnytykseen ja, että vauva menee todennäköisesti tarkkailtavaksi teholle suoraan salista. Vaikka tämä oli tiedossa ja odotettavissa, oli mukava kun kätilö sanoi sen suoraan, ja vielä jotenkin niin lohduttavasti. Olisipa mukava kun tuo sama kätilö sattuisi sitten kun vauva oikeasti syntyy. :) Ei voi muuta kun arvostaa näitä tärkeän ja vastuullisen työn ammattilaisia, kun itsekin tietää mikä hässäkkä voi töissä joskus olla!

Eilen supisteli vielä kipeästi ja jotenkin terävästi, mutta supistusten väli oli välillä yli puoli tuntia. Olo oli aivan kauhea ehkä yhden tunnin yöunien jälkeen, tokkurainen ja krapulainen. Lähdettiin silti vielä illalla hommaamaan minulle uutta puhelinta. Entinen nimittäin on ilmeisesti kärsinyt liikaa elämänsä aikana eikä suostu enää yhteistyöhön. Onhan se tietysti kylpenyt teekupissa ja tippunut muutamia kertoja lattialle... Oli nimittäin kurjaa yöllä supistellessa (yksin kotona) ja tuolla synnärillä ollessa yrittää laittaa tilannetietoja mm. Miehelle kun puhelin sammuu koko ajan, ja kun yrität taas käynnistää, niin sepä sammuu uudestaan... Jep. En olisi oikeastaan jaksanut lähteä kotoa mihinkään, mutta tuntui että olisihan se turvallisempaakin olla oikeasti toimivan puhelimen kanssa tekemisissä, jos vaikka sattuu jotain.

Ostin sellaisen uuden hienon Lumia 610, joka nyt tuntuu olevan joka toisella. :) Eilen olin puhelimen kanssa ihan tuskissani, kun en osannut käyttää sitä ollenkaan, teki mieli viedä koko masiina samantien takaisin liikkeeseen! Entinen rakas synttärilahjaksi saatu Samsung oli NIIN helppo ja yksinkertainen tuohon verrattuna. No ehkä kaikki tämä johtui siitä, että olin niin tolkun väsynyt. Tänä aamuna nimittäin tutkailin uutta puhelinta ja vaikka se tuntuukin vielä käteen erilaiselta ja kömpelöltä, ei se vaikuttanut enää niin vaikealta.

Nytpä tiedossa runsaasti lepäilyä ja toiveissa jotain pientä hemmottelua kun minun elämä on ollut niiiin rankkaa nyt. :) Ainahan sitä saa toivoa, eikö?

Tässä vielä näitä minun kullanmuruja eräänä aurinkoisena heinäkuun päivänä...

Hipsuttelenpa tuonne etupihan puolelle, eikä kukaan varmasti huomaa mitään hih!

Pahus, kiinni jäin...