Se on ollut aina minun lempivuodenaika. Ulkona on ihanan väristä, satoi tai paistoi, ja ilma on jotenkin kirpeää ja raikasta.
Illat alkaa pimentyä ja päivät lyhentyä, päivisinkin on pilvisellä säällä jännän hämärää. Saa siis hyvän syyn polttaa kynttilöitä!
Yhdestäkin kynttilästä tulee ihana tunnelma koko kämppään ja etenkin omaan päähän, rauhottuu hormonimammakin.
Ainut vaan että minun pienet häirikkömiehet kärttää koko ajan kysymässä, että millon nuo kynttilät saa puhaltaa?! Ja herra I käy kynttilöiden luona osottamassa niitä sormella ja hokemassa "ai, jai, jai". Oppi on siis ainakin mennyt perille. :) Mutta tämä jatkuva vahtiminen estää sen täydellisen kynttilänautinnon... No, mutta siedätyshoitoa jatketaan.
Vielä vähän päiväunista tunnelmaa tähän loppuun...Tilanne kuvatessa oli tämä, syötin vauvaa, jolloin E tuli sängylle loikoilemaan ja höpöttelemään. Vauva nukahti ja E pyysi josko vauva voisi tulla hänen viereensä köllöttämään hetkeksi. Det passar ja niinhän siinä kävi, että isompikin nukahti tämän pienen tuhisevan menninkäisen viereen. Onnea on...
 |
| Aavistus pientä hymyäkin havaittavissa unimiehellä |
 |
| Raitamuotia... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!