Viime aikojen mieleenpainuneimmat luetut

Viime aikoina on tullut taas luettua paljon. Imettäessä saa ajan kulumaan nopeammin uppoutumalla samalla kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan, ja onnistun kyllä useimmiten tuomaan hyvän kirjan mukanani vähän kaikkialle päivän mittaan. Periaatteesta tosin en lue ruokapöydässä jos ollaan koko perhe koolla. Vaivihkaa saatan kyllä vilkaista muutaman sivun samalla kun ipanat syö välipalaa. Paras lukuhetki on kuitenkin illalla kun E ja I on saatu nukkumaan ja voi käpertyä omaan petiin peiton alle lukemaan. Nykyään vaan aika usein havahtuu siihen kun Mies korjaa kirjan pois ja sammuttaa valot, kun olen jälleen kerran nukahtanut lukiessani…

Ollaan oltu myös oikein ahkeria kirjaston koluajia E:n (ja vauvan) kanssa. Meillä on aina painava kassi kirjoja kun selvitään kotiin. Ihana huomata, että olen saanut siirrettyä edes vähän tätä lukemisen onnea tuolle herra 5 veelle. Kumpikaan meistä ei oikein malttaisi lähteä pois kirjastosta. En tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta voisin kulkea hyllyjen välissä tuntikausia ja tarttua aina välillä kiinnostavan oloiseen opukseen, tutkia mistä se kertoo ja jatkaa haahuilua. Tässä on vaan se huono puoli, että mielenkiintoisia kirjoja on kohta kymmenen tai enemmän, eikä niitä ehdi lukemaan ennen eräpäivää ja tietenkin unohdan aina uusia lainat…

Hassua, mutta E:llä on lähes sama tapa. Viimeksikin jätin pojan lastenosastolle katselemaan kirjoja. Takaisin tultua jätkä istui hyllyjen välissä lattialla, vieressään vino pino mieleisiä kirjoja ja oli parhaillaan ottamassa hyllystä lisää. Pakko sopia aina etukäteen montako kirjaa voidaan lainata, että ne jaksaisi kantaa autoonkin. E:n suosikkeja ovat tällä hetkellä paksut tietokirjat. Esimerkiksi erilaiset eläinkirjat ja etenkin Olipa kerran elämää sarja, jossa on nippelitietoa elimistön toiminnasta ja paljon kuvia. Kirjassa seikkailevat samat hahmot kuin siinä vanhassa tv- sarjassa. Voin kertoa, että nämä opukset ei ole äidin lemppari iltasatu luettavaa. Suurta suosiota ovat saaneet myös hauskat Tatu ja Patu- kirjat. Parhaat kirjat luetaan monta kertaa ja lainataan aina uudelleen. Kirjoista myös keskustellaan ja E saattaa kysyä yhtäkkiä, että miten se tyyppi siinä kirjassa sanoikaan. Erittäin lupaavaa kiinnostusta siis, toivotaan että kiinnostus säilyy!

I:kin lukee mielellään, tai siis kuuntelee ja katselee kuvia. Tietyt kirjat luetaan monta kertaa peräkkäin ja luukkukirjat on nyt mieleisiä. I viihtyisi myös kirjastossa, mutta me ei viihdytä siellä I:n kanssa… Pienestä miehestä olisi nimittäin kiva napsia kirjoja hyllyistä lattialle, ja juoksennella käytävillä. Siinä ei äiti tai isoveli ehdi oikein haahuilemaan, joten I:tä ei ikävä kyllä oteta mukaan kirjastoon. Kotona kyllä luetaan ahkerasti kaikki I:n lempikirjat ja välillä teipataan niitä joita I on itsekseen lukenut.

Äh, takaisin asiaan noilta kiehtovilta sivupoluilta...

Viime aikoina luetuista kirjoista on jäänyt mieleen Margaret Atwoodin Herran tarhurit, Jan Salmisen Äidinmaa ja J.R Wardin Mustan tikarin veljeskunta sarja.

Tuo Atwoodin kirja kertoo tulevaisuudesta, jossa mystinen rutto on hävittänyt suurimman osan ihmisistä, ja henkiin jääneet kamppailevat autioituneessa kaupungissa elämästään.  Kirjan henkilöt kuuluvat/tai ovat joskus elämänsä aikana kuuluneet Herran tarhureiksi itseään nimittävään uskonlahkoon, joka on valmistautunut mystiseen ruttoon eli vedettömään tulvaan hamstraamalla elintarvikkeita ym. Kirjassa ollaan välillä ajassa ennen tulvaa, ja hypätään taas eri henkilön silmin aikaan tulvan jälkeen. Yksityiskohtaisemman selostuksen kirjasta voi lukea esimerkiksi täältä.

Satuin jostain syystä lainaamaan toisenkin tulevaisuuteen sijoittuvan scifi kirjan samalla kertaa. Kirja oli tuo J. Salmisen Äidinmaa. Siinä henkilöt elävät maassa joka on joskus ollut Suomi, mutta muuttunut erinäisten konfliktien jälkeen Äidinmaaksi. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus siitä millaista voisi olla, jos naiset pitäisivät valtaa. Täältä lisää tietoa.

Googlaamalla nuo kirjojen nimet löytyy muun muassa blogeja, joissa noiden kirjojen herättämiä ajatuksia on käsitelty syvällisemmin esim. tämä blogi vaikutti mielenkiintoiselta: Ilselä Täytyy käydä joskus lukemassa enemmän.

Vielä pitää kertoa tuost Mustan tikarin veljeskunta kirjasarjasta. Luin joskus aikaisemmin arvioinnin jostain tämän sarjan kirjasta, ja ajattelin että jos joskus törmään siihen niin pitää lainata. No kerran sitten yksi osa sattui olemaan hyllyssä (on vissiin aika suosittu, kun tuntuvat nämä kirjat olevan koko ajan lainassa). Tuo lainaamani osa ei ollut se ensimmäinen osa, ja inhoan lukea kirjasarjaa epäjärjestyksessä, mutta lainasinpahan kuitenkin sen (taisi olla toinen osa) kun sillä kertaa ei ollut löytynyt oikein muutakaan mielenkiintoista luettavaa. Ja lukiessa meinasin kuolla nauruun.

Siis oikeasti! Tuo kirjasarja on pahemman luokan pornahtavaa romanttista hömppää. Hömppää, johon on tyylikkäästi sekoitettu vampyyrit, ikiaikainen taistelu hyvien ja pahojen välillä ja tietenkin kaikki rajat rikkova rakkaus. Siis juuri sellaista kirjallisuutta johon jää totaalisen koukkuun ja on pakko lukea vielä se seuraava osa, ja seuraava… Näin minulle on käynyt siis mm. True Blood kirjojen, Twilight sarjan ja Gabaldonin Outlander sarjan kanssa.

Tuon toisen osan lukemisen jälkeen lainasin sitten kaikki muutkin saatavilla olevat osat, ja nyt olen saanut luettua jo viidennen osan. Nopean tutkailun perusteella osia on ainakin kymmenen, tosin kymmenes taitaa olla vasta ilmestymässä joulukuussa.

Ja lisää pitäisi vaan saada luettua siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi), että kirjojen juoni toistaa itseään (tyypillinen harlekiini kirjojen juoni: hahmo kokee voimakkaita tunteita toista hahmoa kohtaan, kieltää tunteensa kunnes ei enää voi vastustaa, toinenkin hahmo huomaa rakastuneensa ja lopussa mennään tietenkin naimisiin ja eletään happily ever after), kirjoissa on lukematon määrä värikkäästi kuvailtuja seksikohtauksia (esim. ”mies oli hänen himonsa insinööri…” tai ”uroksen erektio oli paksu kuin puunrunko”) ja päähenkilöt ovat kerrassaan hurmaavia ja hassuja vampyyriheppuja. Erittäin luettavaa diipadaapa kirjallisuutta siis.

Täytyy varmaan valaista asiaa vielä lyhyesti, että tuo Mustan tikarin veljeskunta koostuu siis vampyyreistä, jotka ovat niitä hyviksiä. Vampyyrit kuvaillaan liki kaksimetrisiksi, komeiksi lihaskimpuiksi (jotka on poikkeuksellisen hyvin varusteltuja), ja yön tullen nämä heput lähtevät kaupungin kaduille partioimaan ja taistelemaan pahiksia (juuri vampyyreiden tappamista varten luotuja epäkuolleita) eli lessereitä vastaan. Lue lisää mielenkiintoista informaatiota esim. täältä.

Jokaisessa kirjassa joku henkilöistä kohtaa sydämensä valitun, ja tätä suhdetta sitten jahkaillaan muutaman sadan sivun verran, välillä lahdataan tietenkin niitä lessereitä, ryypätään vampyyrityyliin yökerhossa tai pelataan vaikka monopolia. Joka tapauksessa kaikkien hömpän ystävien kannattaa ehdottomasti lukea!