Kiirettä pitää

Tuntuu että kaikki hommat jää nykyään aina kesken. En vaan millään saa aikaiseksi, tai suoraan sanottuna viitsi, tehdä joitakin asioita. Ja tietenkin on näitä pikku häiriötekijöitä, jotka lähtevät pihalla karkuretkelle juuri kun olisi sellainen fiilis, että voisi rapsutella vähän kukkapenkkiä tai haravoida.

Oikeastaan minun hommat on jo useamman vuoden olleet semmoisessa ”puoliksi tehty” vaiheessa, eikä aina pelkästään näiden pikku apulaisten vuoksi. Jos käyttäisin vähemmän aikaa lukemiseen ja muuhun höpö höpö hommaan, niin ehkä joitakin asioita saisi hoidettua pikkuisen nopeammalla aikataululla. Vaan kun ei millään viitsisi käyttää niitä lyhyitä hetkiä, jolloin saa olla rauhassa, pelkästään kotitöihin. Ja muulloin sen ajan käyttää mieluummin vaikka poikien kanssa touhuamiseen. Siispä täytyy vaan kestää se, että sama homma jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu… Vaikka tekemättömät hommat sitten saattaa välillä vähän ärsyttääkin.

Mutta nyt piti ihan kuvia ottaa näistä minun tekemisistä mitä ei meinaa saada koskaan valmiiksi. Kiva sitten vaikka vuosikymmenien päästä, eläkkeellä ollessa, katsoa näitä kuvia ja muistella päiviä jolloin kävi vilkaisemassa samassa paikassa lähes viikon seissyttä puhtaan pyykin koria, jossa pyykit välillä vaihtuu, mutta pino ei jostain syystä ikinä hupene, ja toteamassa ettei huvita pätkääkään viikata niitä kaappiin. Ehkä sitten voi huokaista ja todeta, että nyt on intoa ja aikaa tuohonkin hommaan enemmän kuin tarpeeksi. Ja sitten voi keksiä uusia tekosyitä, ettei jouda noita hommia edelleenkään tekemään.

Tänä viikonloppuna on muutenkin tullut kuvattua oikein urakalla. Kamera oli mukana taskussa ulkonakin niin tuli otettua pojista kuvia. Miehelle nauroinkin, että otan uusia kuvia niiden bittiavaruuteen kadonneiden tilalle!

Tässäpä vähän näitä tekemättömyyksiä ja muitakin syksyisiä ja muuten vaan hauskoja tunnelmia.
 

Ne iänikuset pyykit...

Työn alla kirsikkapuiden alusen siistiminen

Pieniä kauniita juttuja

Muuta hauskaa

Aina ei mee niinku Strömsössä...