Omaa aikaa

Tänään aamulla Mies ilmoitti vievänsä pojat ja itsensä mummolaan (eli siis omien vanhempiensa luokse) yöksi, minä voin sitten vaikka hieman levätä. Olisikohan minusta ollut aistittavissa pientä uupumusta? :D

Kun sain kuulla, että saan illalla olla itsekseni laitoinkin heti viestin äitimuorille, joka on paikkakunnalla lomailemassa, että kiinnostaisiko elokuviin meno illalla. Olin jo haaveillut pääseväni katsomaan uutta Lumikki elokuvaa. Äitihän innostui ajatuksesta, joten illan suunnitelmat olivatkin sillä selvät. Lisäksi appivanhemmilla sattuikin olemaan asiaa meillepäin aamupäivällä, joten he nappasivatkin pojat kyytiin jo aikaisemmin, jotta me aikuiset päästiin käymään rauhassa kaupassa ja asioilla. Ihana mies ja ihanat appivanhemmat!

Nautittiin siis ruokaostosten teosta ihan vaan kahdestaan Miehen kanssa. Mikä nautinto! Kellä on pieniä lapsia tietää, ettei kauheasti innosta lähteä kauppaan pienten tyyppien kanssa, varsinkaan isompaan kauppaan jonka leluhylly on yleensä houkuttelevasti siinä ennen ruokaosastoa... Ennen ruokakauppaa käytiin palauttamassa kirjastoon kirjoja (ja lainasin muutaman uuden luettavaksikin) sekä Gigantissa katselemassa tietokoneita ja telkkareita (juu, muutama uusittava sähkölaite alkaisi olla tässä taloudessa...), ja vielä kaikessa rauhassa kahvilla ja teellä kaupan kahviossa. Asioita jotka onnistuu kyllä jälkikasvunkin kanssa, mutta mihinkään ei kyllä ehdi keskittyä, ja tee ei ehdi edes jäähtyä juomakelpoiseksi, kun ipanat on imasseet pillimehunsa ja ovat taas valmiina toimintaan.

Nyt nautittiin siitä että ei tarvinnut kiirehtiä minnekään. Lonittiin tarjous dvd:t, katseltiin kodinkoneita (juu, tarvittaisiin myös uusi sähkövatkain entisen hajottua leipoessa) ja keräiltiin kaikessa rauhassa ostokset kärryihin. Vihannesosastolla oli joku nainen jolla oli mukanaan kaksi pientä tyttöä (juuri sen ikäisiä, jotka eivät enää istu kärryissä ja haluavat kovasti auttaa), ei kyllä käynyt kateeksi kun tytöt touhottivat menemään.

Kun ostokset oli tehty, mies ehdotti vielä pikaista evästelyä Hesburgerissa. Jälkkäriksi sain vielä jäätelöä, siinäpä sitä jo olikin rentoutusta kerrakseen. Kotiin päästyä mies lähti ajelemaan kohti mummolaa ja minä jäin odottelemaan elokuviin lähtöä.

Voi onnea! Laitoin tukkaa suoristusraudan kera (tämä tapahtuu ehkä kerran vuodessa...) ja kuuntelin radiosta musiikkia. Valkkasin vaatteita (aika harvoin tulee käytyä missään, joten tämäkin kuuluu olennaisena osana rituaaliin kun jonnekin sattuu pääsemään) ja ilahduin kovasti kun äiti tulikin jo hyvissä ajoin hakemaan.


Ehdittiin palloilla vielä kauppakeskuksessa vähän aikaa ennen elokuvan alkua. Kävin hiplaamassa kirjakaupassa kaikkia himoitsemiani uusia kirjoja ja ostamassa H&M:ltä alennuksesta parit kesäisemmät (ja sopivammat) pöksyt. Meinasi tulla jo kiire kun elokuva alkoi puoli seitsemältä ja vielä kymmenen yli kuusi olin henkka maukan sovituskopissa. Onneksi teatteri oli lähellä, ei nimittäin ihan mahdottoman rivakasti kärsi kävellä ja supistelikin kivasti, kun lopulta pääsin istumaan. Ehdittiin kaikesta huolimatta ostaa liput, popkornit ja limut ja käydä vessassakin ennen elokuvan alkua.

Käytiin siis katsomassa Lumikki ja metsästäjä. Aluksi olin pettynyt elokuvaan. Kristen Stewart ei ollut minusta yhtään lumikkimainen, ja elokuva lähti etenemään jotenkin kauhean hidastempoisesti. Loppua kohti juoni kuitenkin parani ja elokuvassa oli kivasti yllättäviä käänteitä. Eniten tykkäsin Charlize Theronin panoksesta pahana kuningattarena. Kaiken kaikkiaan elokuva oli hyvä aikuisten satu, ja siitä jäi hyvä mieli. Näin nyt myös ekaa kertaa kunnolla Aamunkoin toisen osan trailerin, ei millään malttaisi odottaa marraskuuhun saakka. Juu, pientä Twilight fanitusta voi tästä ehkä aistia... :)


Elokuvan jälkeen äiti heitti minut kotiin. Olikin tosi outoa tulla sisälle tänne hiljaisuuteen. Koko talo on jotenki niin kertakaikkisen t y h j ä, kun pojat (ja Mies) on poissa kotoa. No, nyt olen nauttinut omasta ajasta, rauhasta ja hiljaisuudesta, ja tiedän jo että odotan koko huomisen päivän malttamattomana sitä hetkeä että muruset kotiutuu. - Siitä huolimatta, että välittömästi kun halit on annettu ja reissukassit kannettu sisälle alkaa uhma ja kiukkuaminen.


No sellaista se elämä vaan on. :)