Mistä on pienet pojat tehty?

Meidän pojat. Niin. Niitä on kaksi (plus Mies, jota ei enää kai lasketa pojaksi), E on 5- vuotias ja I 1,5- vuotias. Näiden kanssa ei aika käy pitkäksi, kepposenergiaa nimittäin riittää.

Tällä hetkellä minua huvittaa kovasti E:n tarve riisua vaatteet. Hänen mielestään sisällä voi ihan hyvin olla pelkissä alkkareissa ja t-paidassa (ja miksei kotonaan saisi ollakin, ainut vaan että riisuminen tapahtuu myös mummolassa tai muualla kyläillessä). Sitä T-paitaakaan ei välttämättä tarvitsisi. Ja ulkona mukamas pitäisi olla takki päällä, nythän on kesä! Ei vaan tunnu siltä kun lämpötila on vaan +10 astetta.

Minua palelee pelkkä ajatuskin noin vähistä vaatteista! Olen lähes aina sisällä villatakki päällä ja talvella villasukat on ehdoton varuste. Ulos kiedon huivin kaulaan niin kauan kun on alle 20 astetta lämmintä. Iltaisin on ihanaa pukea päälle flanellipyjama ja lämmin fleece kylpytakki kuuman suihkun jälkeen. Mutta ei, tämän miehen mielestä vaatteet on turhuutta. On se kurjaa kun äiti rajoittaa tätä ihanaa vapauden tunnetta. Meillä jankutetaan tällä hetkellä kyllästymiseen saakka, että "E laita ne housut jalkaan!"

I ei onneksi osaa vielä riisua vaatteitaan, muuten varmaan tekisi samoin kuin isovelikin. Kaikki muukin täytyy tehdä isoveljen kanssa samalla tavalla tai ainakin yrittää kovasti. 

On ne aikamoisia kullanmuruja.