Sadepäivän viettoa

Tänään oli yksi ärsyttävimmistä aamupäivistä pitkään aikaan. Selitys: Mies oli viime yön yövuorossa töissä ja menee vielä toiseenkin yöhön, mikä tarkoittaa sitä, että jonkun tarvitsee nukkua päivällä. Mikä taas tarkoittaa sitä, että on hyvä poistua kotoa kahden kovaäänisen pojan naskalin kanssa, ainakin aamupäiväksi, ja mieluiten vaikka koko päiväksi. Vaikkei Mies yleensä häiriinnykään meidän äänistä (korvatulpat on kyllä loistokeksintö!), tuntuu ärsyttävältä koko ajan hyssytellä poikia olemaan hiljempaa ja keksimään jotain hiljaisempaa tekemistä.

Lisäksi meille oli tulossa nuohooja/ilmastoinnin putsaajaihminen hommiin ennalta tuntemattomana ajankohtana (oletettavasti kuitenkin heti aamupäivällä), minkä vuoksi meidän piti palloilla kotona edes sen aikaa, että lasketaan työmies sisään, niin ettei Miehen tarvitse nousta avaamaan ovea kesken unien. Lisähuomautuksena mainittakoon että, Miehellä on sen verran hyvät unenlahjat että hän ei välttämättä olisi herännyt koko nuohoojan tuloon mikä olisi hieman hankaloittanut ko. työmiehen touhuja...

Eilen oli niin hyvä ilma, että ajattelin tämänkin aamupäivän kuluvan mukavasti jossain ulkohommissa, en näin ollen kysellyt kavereilta tai sukulaisilta evakkopaikkaa niin kuin useimmiten teen. No aamullahan satoi kaatamalla vettä. Jep, ei mennä ainakaan leikkipuistoon... En kehdannut enää käydä häiritsemään ketään "saadaanko tulla teille leikkimään" -kyselyillä, vaan ajattelin että mennään suosiolla Mukulakadulle. Vaikka arvasinkin kyllä, että siellä on puoli kaupunkia viettämässä sateista päivää. Mutta kun ei päästy lähtemään minnekään, kun piti odottaa sitä nuohoojaukkelia!!!

Hyvä puoli kotona lorvailussa oli se, että sain soitettua yhden asioidenhoitamis puhelun sillä aikaa kun pienempi katsoi kun isompi katsoi lastenohjelmia. Yleensä lähdemme ulos heti yhdeksän maissa, joten yhdeksän jälkeen kun lastarit loppui, alkoi meillä olla melko levotonta menoa...

Ensin pojat parveili ympärillä, että "mitä tehdään, on tylsää, miksei mennä ulos?", ja kun piti vielä jäädä sisälle ihmettelemään, alkoi ilmetä hieman liian aktiivista touhuilua... Pienempi nimittäin ajeli ympäri kämppää sellaisella muovisella leikkiparkkitalolla (voin kertoa että laminaattialattiaa vasten siitä lähti oikein kiva ääni), ja isompi taisteli itsekseen (ja näkymättämien vihollisten kanssa) sellaisella lasten sängyn patjan jatkopalalla, aiheuttaen muutaman vaaratilanteen huitaistessaan sillä ohimennen pikkuveljenkin nurin. Jep, äkkiä piti keksiä joku ratkaisu ennen kuin aamupäivä kuluisi rattoisasti sairaalan päivystyksessä.

Soitin isännöitsijälle, että oliko hänellä mitään hajua nuohoojatyypin aikataulusta. Meillä on pieni taloyhtiö, vain neljä asuntoa ja selvisi, että nuohooja olikin jo aloittanut toisesta päästä taloa. Ennen meitä olisi välissä vielä kaksi asuntoa. Sain onneksi sovittua, että jätän oven auki ja nuohooja käy seuraavaksi tekemässä hommansa meillä. 

Huh helpotus... Äkkiä siis penskat autoon ja kaupunkiin!

Mentiin siis Mukulakadulle, joka olikin aika täynnä. Yleensä kun ollaan menty aamupäivästä, siellä on ollut yksi tai kaksi perhettä meidän lisäksi. Huomaa, että ihmiset on kesälomalla, ja muillakin vaikeuksia keksiä tekemistä sadepäiväksi. Hulina sinänsä ei haitannut mitään, mutta kun ihmiset ei osaa katsoa lastensa perään... Ärsyttää suunnattomasti jonkun huolimattoman vanhemman PirjoPetterit, jotka kiusaa toisia tai aiheuttaa koko ajan jonkun konfliktin toisten lasten kanssa. Näki taas, että samat ipanat oli koko ajan repimässä leluja toisten käsistä, tönimässä tai muuten omimassa koko Mukulakatua itselleen. Hoh hoijaa!

E (eli herra 5v.) osaa onneksi leikkiä sovussa toisten kanssa, ja poistuu sujuvasti paikalta jos kokee ettei leiki suju niin kuin pitäisi eikä kukaan aikuinen ole selvittämässä asiaa. (Hih, nyt tuli sellainen olo, että "ei se meidän E koskaan...") Minulla meni kaikki aika I:n (herra 1,5v.) vahtimiseen, joten pakko oli välillä jättää toinen leikkimään itseksensä. Kävin vaan välillä katsomassa, että E:llä on kaikki hyvin ja tuntuikin leikki sujuvan jonkun samanikäisen kanssa ilman ongelmia.

I:llä oli oikein mukavaa kun ihmeteltiin paikan hulinaa. Välillä piti viilettää käytävää pitkin katsomaan Iki-Haukea tai possuperhettä, välillä ihmeteltiin menoa ja meininkiä äidin sylistä käsin. Meinasi vaan aina välillä höyry nousta korvista kun eräskin pikkupoika (n.2-3vee) ihan vaan ohikulkiessaan muksautti I:tä olkapäähän (en kerennyt edes tilanteeseen reagoida kun poika oli jo mennyt menojaan ilman että oma äitikään siihen puuttui mitenkään, liekö edes huomasi murusensa tekosia). Toinen pikkutyranni oli Mukulakadun kaupassa pitämässä ovea kiinni ja ilmoitti että kauppa on suljettu... Juuri näin... I:tä ei onneksi jaksanut kiinnostaa koko kauppa, vaan sitten mentiin jo kohti seuraavaa kohdetta. On se kyllä kumma, että vanhemmat ei huolehdi lastensa käytöksestä, nytkin Mukulakadun ohjaajatäti siellä komensi villeimpiä touhuilijoita.

Mutta kaikesta huolimatta paikka on oikein kiva, ja alle kouluikäisille riittää touhua moneksi tunniksi. Kun vielä joskus saisi aikaiseksi käydä katsomassa Carelicumin puolella olevan museon näyttelytkin.

Että semmoista sadepäivän viettoa tänään. Nyt pitäisi sitten keksiä ohjelmaa vielä iltapäiväksi. Onneksi sadekin jo lakkasi, että voidaan mennä vaikka pihalle ihmettelemään lätäköitä.