Marttyyriäidin ajatuksen juoksua

Olispa ollu kiva käydä kävelemässä tuolla lumisateessa. Ihanan raikas ilma! Mut tuolla pienellä paleli taas käsiä. Mitkä ihmeen rukkaset sille keksis et se tarkenis? Eikähän se ois voinu kuitenkaan istua rattaissa kun kylmähän sille ois siinäkin tullu. Ja N ois kuitenkin herännyt ennen kun olisin päässyt mihinkään.

Tulipas hiki lumitöitä tehdessä. Toivottavasti naapurit huomaa et kolasin vaivalla postilaatikon edustankin, samalla kun yritin estää I:tä juoksemasta autotielle. Turhaa työtähän sekin oli kun koko ajan sataa lisää lunta. Tässä vaiheessa talvea on onneks lumitöitten tekeminen vielä ihan kivaa. Tai olisi jos yksi ei kulkisi koko ajan perässä ulvoen, ja ei tarvitsisi käydä välillä liekuttamassa rattaita...

Lopultakin sisällä. Voisin nyt laittaa niitä lumihiutaleita poikien ikkunoihin I:n kanssa. Ai, vauva heräsi. 
"Jatketaan I myöhemmin. Mennään yhdessä sohvalle, äiti syöttää vauvaa."
Voi tuota pientä ihmistä, oisit nukkunu vielä vähän aikaa, voi kun olikin kova nälkä. Ahaa, I haluaa leikkiä samalla dinosauruksilla. "Älä kulta N:n päälle laita sitä, ei se dino ei voi purra N:ää..."

Jahas ruoanlaittoon pitäs... Laitetaan vaikka uunikalaa ja keitettyjä perunoita, kerkeän samalla tehdä jotain muuta kun ne itsekseen porpottelee...

Katetaanpas pöytä...

Lasten lelutkin on pitkin lattioita, miten niitä voikin olla noin helvetisti?

Keittiön lattialla on rusinoita, kiva... Aamupalalla yks nakkeli ne menemään kun ei sittenkään halunnut syödä niitä.

Tiskikoneessa ois puhtaat, ei millään jaksaisi nyt. Jos sitten kun I syö välipalaa.

Tulipas hyvää ruokaa, malta N kulta hetki vielä olla, äiti söisi nyt. Olisipa kiva syödä joskus hotkimatta ja lämmintä ruokaa...

Pitäisköhän I laittaa päiväunille... Sit se kyllä riekkuu illalla ja Miehellä on taas harrastusilta niin iteksenihän minä täällä oon niitten kanssa.

Nyt se nukahti. Mitenkähän tämän pienemmän saisi asettumaan. Väsyttäisi kyllä itseäkin. Toisaalta tekisi mieli jatkaa neulomista... Ja pipareitten koristelukin on vielä kesken, samoin joulukortit.

Taidan mennä nukkumaan...


Ja niin meninkin.

Heräsimme kaksi tuntia myöhemmin, eikä sotku tai mikään muukaan haitannut enää läheskään niin paljoa.

Tsemppiä vaan kaikille muillekin arjen stressaamille!