Joulukuustakin on jo ehtinyt kulua kolme päivää, apua! Nyt äkkiä hankkimaan joululahjoja, laittamaan koristeita, joululaulut soimaan ja ja ja...
Stop!
Syvä sisäänhengitys... Rauhoitutaanpas. :D
Jouluhuuma iski minuun tänä vuonna niin aikaisin, että olen taas vaan miettinyt kaikkea, ja suurin osa on mietinnöistä on toteuttamatta.Minun piti laittaa jouluhömpötyksiä kaikessa rauhassa, eikä tässä vieläkään ole mikään kiire.
Koristeluita olen pikkuhiljaa hiippaillut laittelemassa sinne tänne. On kynttilöitä ja kukkia, pipareita paistoin sunnuntaina ja lahjahommat on työn alla. Hyvin menee siis.
On taas ollut niin paljon kaikkea arkipuuhaa, ettei ole ehtinyt jumittua suunnittelemaan tai sipertelemään vaikka olisi tehnyt mieli. Viime ja toissa viikolla oli myös paljon muuta ohjelmaa, kävin työpaikalla N:n kanssa moikkaamassa työkamuja, ollaan oltu itse kyläilemässä ja meilläkin kävi vieraita parina päivänä. Ylimääräinen aika on mennytkin sitten leipoessa ja siivoillessa. Niin ja neuloessa. ;)
Viikonloppuna miehellä olikin vapaiden sijaan yövuoro, ihan ylityönä kun ei uskaltanut kieltäytyäkään. Se siitä yhteisestä viikonlopun vietosta. :( No joo... Iltahommat poikien kanssa meni ihan hyvin ja isommat sippas ennen yhdeksää. Mutta sitten tämä meidän nuorimmainen. HUH! Ei sitten millään voinut käydä nukkumaan. Itse en malttanut käydä pitkäkseni, kun aloitin vähän kinkkisemmän neuletyön ja piti sitten sitä ahkeroida ja hokea, että "vielä yksi kerros ja sitten lopetan". Olisihan se ukkeli varmaan siihen viereen ja rinnalle sipannut. No sippasi sitten vasta puolen yön aikaan, mutta piti tietenkin itse vielä hetki puuhastella. Taisin olla unten mailla vasta puoli yhdeltä. Typerää, tiedetään.
Ensimmäinen herätys olikin sitten kolmelta kun I itki. Käytiin pissalla ja vein ukkelin omaan petiin unia jatkamaan. Seuraavan kerran havahduinkin vähän ajan päästä siihen kun samainen ukkeli hiippaili meidän sänkyyn. Ja eihän se malttanut käydä nukkumaan. Koko ajan kävi kauhea räpellys ja pyöriminen. Tavaroita piti ropeltaa yöpöydältä ja siinä vaiheessa I saikin lähtöpassin takaisin oman petiin. Onneksi se nukahti sinne ilman huutoa... Seuraava herättäjä olikin taas N, mutta syöttäessä voi onneksi kätevästi nukkua. :D
Mies oli kömpinyt kotiin viiden jälkeen enkä herännyt edes hänen kolinoihin. Mutta siihen heräsin kun kaikki pojat päätti nousta seitsemältä. Olipas virkeä olo. Mutta olin kyllä tyytyväinen siihen minkä verran olin saanut sitä neulomusta aikaiseksi. Jostain syystä tämä väsymys vaan vähensi pipareiden paistointoa. Varsinkin kun olin tehnyt pikkasen ison määrän taikinaa... Tuntui ettei se lopu ikinä! Tein reilumman satsin kun kuvittelin että taikinaa katoaa pikkuleipureiden suuhun, mutta eihän minulla ollutkaan pikku apureita. I simahti tietenkin päiväunille ja E halusi hyödyntää häiriöttömän ajan Wiitä pelaten. No ekat kolme taikinan kaulitsemista meni vielä ihan sujuvasti, sitten alkoi puuduttaa. Loppuleivonta menikin sitten nopeasti kun tein kaikki viimeiset piparit isoimmilla muoteilla mitkä löysin, että saisin taikinan äkkiä loppumaan.
Nyt on sitten piparit paistettu eikä ihan hetkeen tarvitse moista tehdä. Paitsi piparitaloa varten, sen taikinan voisikin sompailla vaikka tänään jääkaappiin odottamaan inspiraatiota. Jos se vaikka palaisi jo huomenna tai ylihuomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!