Pettymys

Minä olen nyt NIIN pettynyt.

Siis ei tämä nyt muun maailman murheiden joukossa ole kovinkaan kummoinen juttu, mutta eipä kyllä kohentanut luottamusta toisiin ihmisiin.

Jo viime viikolla oli sovittu, että E menee ensimmäistä kertaa eskarikaverinsa luo leikkimään. Kaveri oli kerran jo meillä leikkimässä, ja olin tavannut vanhemmat. Ihan mukavan oloinen perhe ja E odotti innolla vastavierailua. Eilen vielä Mies sitten varmisti puhelimitse asian ja sopi aikataulusta. Minun piti alunperin viedä E, mutta kun appivanhemmat tulivat hakemaan samoihin aikoihin meidän pikku poikia luokseen, lupasivat he viedä E:n mennessään, niin ei tarvitse minun lähteä ajamaan suotta, kun he ajavat siitä paikasta ohi kuitenkin.

Jäin tyytyväisenä kotiin jatkamaan leipomista ja siivoamista huomisia synttärijuhlia varten kun äkkiä puhelin soi. 

Poikien ukki soittaa, että kun täällä ei ole ketään kotona. Tarkistin paljon kello on ja ihmettelin kovasti, aika oli se mikä oli sovittukin. No sovittiin, että appivanhemmat vielä hetken odottelee, ja käy katsomassa näkyisikö siinä lähistöllä ketään. Talossa oli kuitenkin ovi auki ja valot päällä, mutta ei ketään sisällä... Hetken päästä soiteltiin uudestaan ja kun ketään ei ollut näkynyt E:n kaverin luona, niin isovanhemmat olivat jatkaneet kaikkien poikien kanssa matkaa.

No soitin itse sitten tämän kaverin vanhemmalle, että onko tässä joku väärinkäsitys kun ei olekaan ketään kotona... Toisessa päässä ihmetellään, että piti sen toisen vanhemman siellä olla, itse olen töissä, että eikö ne lapset edes ole kotona(?!). Neuvoteltiin hetki, kerroin etten itse olekaan tuomassa poikaa kun isovanhemmat ajoivat siellä päin, eikä isovanhemmat pystyneet jäämään odottamaan tuleeko sinne ketään, kun oli pienemmätkin pojat kyydissä... Muuten olisin toki jäänyt odottamaan E:n kanssa.

E olisi kuulema voinut jäädä odottamaan (ai ihan yksin, vieraaseen paikkaan?), että kyllä sinne varmaan kohta olisi joku tullut (epäilemättä, mutta milloin ja kuka?), E:n kaveri sisaruksineen olivat ilmeisesti lähteneet omien isovanhempiensa mukana jonnekin (öö, vaikka odottivat kaveria leikkimään...?).

En tiedä olenko tiukkapiponen tai liian tarkka. Mielestäni en.

Mutta meidän kuusivuotias ei ole vielä kotona yksinään kuin pieniä aikoja kerrallaan, eikä todellakaan ole yksin kotona jos on kaveri tulossa kylään. Jos on sovittu, että tulee vieraita niin silloin ollaan kotona odottamassa tai informoidaan jos täytyy jossain lähteä välttämättä käymään. Itseä harmittaa ihan hirveästi kun ei pidetä kiinni sovituista asioista. Eihän siihen nyt maailma kaadu, eikä E:n elämä mennyt tuosta pilalle, mutta minkälaisen viestin minä tai lapsi tuosta sai?

Ei lupauksia tarvitse pitää.

Ei se nyt niin justiinsa ole, jos vaikka ollaankin sovittu joku tietty kellonaika.

Näin paljon arvostan vierailuasi, kun en ole edes kotona kun tulet.

Ei kauheasti kiehdo järjestää lapselleen leikkikavereita tai kyläilyä jonnekin, kun vastaanotto on näin innostunut. Olen kyllä hirmuisen pettynyt. Ja vähän vihainen.