Siitä huolimatta, että olin itse kuumeinen ja kurkkukipuinen ja lahjojaan jännittäneet lapset nahistelivat koko ajan...
Laitoin aamulla karjalan paistin uuniin ja valmistelin ruokia jo iltaakin varten. Ennen ruokaa käytiin koko perheen voimin ulkona laskemassa mäkeä. Lounaaksi syötiin siis paistia lisukkeineen ja tietenkin piirakoita. Meillä ei joulupuurot menesty, niin jätimme sen suosiolla keittämättä. Vaikka oman lapsuuden perinne se olikin ja itselle olisi toki kelvannut.
Ruoan jälkeen lähdimme käymään kylällä. Veimme viimeiset sairastelun takia toimittamatta jääneet lahjapussukat ja käytiin hautausmaalla Miehen ukin ja mummon haudalla. Vaikka tarkoitus oli ettei ajella aattona yhtään mihinkään, oli tämä pikkuinen iltapäiväajelu aika mukavakin. Oli hyvä ilma ja lapset istua napottivat kiltisti takapenkillä puolinukuksissa. Olipahan vähän ohjelmaa piiiitkään päivään.
Kun tultiin kotiin sovittiin Miehen kanssa, että annetaan poikien jo avata lahjojaan. Iltapäivä ei ole niin piinallisen pitkä kun on uusia leluja millä leikkiä. Siispä kannettin miehen kanssa lahjakassit kellarista kuusen alle, sillä aikaa kun pojat touhusivat E:n huoneessa. Sitten kutsuin poikia muina miehiä välipalan syöntiin ja silloinhan se lahjakasa tietenkin osui heti silmiin. Voi sitä riemua!
Pojat availivat lahjojaan, jossain siinä sivussa syötiin välipala (mansikkakiisseliä, jota pojat sanovat hyytelöksi! Vaikka ei se kyllä ihan niin jähmeää ole koskaan ollut...) ja laitettin sauna lämpiämään. Mies kokosi I:n synttäri/joululahjaksi saamaa poljettavaa traktoria jonkun aikaa, joten kävin virittelemässä ulos kynttilöitä ja ulkotulia. Samalla ajoikin minun isäni pihaan.
Saunottiin, syötiin, pojat availi viimeisetkin pakettinsa. Lähdettiin sitten vielä hetkeksi ulos purkamaan liikoja energioita, jota minulla ei kyllä oikeastaan edes enää ollut...
Kun lopulta traktorirallin (pojat ajoivat vuorotellen edes takaisin poljettavalla traktorilla), leikkien, nahistelun ja pelien jälkeen saatiin pojat nukkumaan ja minun isä turvallisesti kotimatkalle, olikin lopulta ihana rauha ja hiljaisuus ja kahdenkeskistä aikaa.
Avattiin omat lahjamme, jotka olin jemmannut sivuun iltaa varten, syötiin suklaata ja katsottiin puoli unessa piirrettyä elokuvaa (Itse ilkimys 2) jonka E sai lahjaksi.
Olipas ihana päivä. Ja kylläpäs nukutti hyvin yöllä.
Aamulla onniteltiin synttärisankari I:tä, joka täytti tänään kolme vuotta ja jatkettiin traktorirallia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!