Ei-toivottuja vieraita

Ensin meillä sairasti pikkuinen N. Oli ensin kova kuume, korkeimmillaan 40,3. Kuume kesti tasan vuorokauden ja seuraavana oli yönä hirmuisen kivulias ja itkuinen pieni mies särkylääkkeistä huolimatta. Nukuttiin sinä yönä kolme-neljä tuntia ja aamulla varasin ajan päivystykseen tarkistuttamaan korvat. Ei näkynyt mitään kun oli niin paljon vaikkua... Kotimatkalla haettiin lisää kipulääkettä ja Remo-waxia korviin. No, kuume ja kipuilu loppui viikonlopun aikana, mutta räkätauti tuli tilalle. Se helpotti aika nopeasti, mutta täsmälleen viikon kuluttua äNnän sairastumisesta alkoi tauti Iillä, samoilla oireilla.

Ensin tuli kova kuume, korkeimmillaan 39,8. Kuume kesti tasan vuorokauden. Mutta sitten meni lapsella ääni käheäksi ja alkoi haukkuva yskä. Ensimmäisen kerran kun I yskäisi, vaihdettiin Miehen kanssa vähän pelokkaita katseita. Kumpikin tiedettiin heti mitä sellainen yskä meinasi... Ja seuraavana aamuna aikaisin heräsinkin sitten paniikissa itkevän, yskivän ja henkeään haukkovan lapsen kanssa...

Ihan kauhea tauti! En yhtään ihmettele jos tätä on ennen vanhaa kutsuttu kuristustaudiksi. Kuvaa tautia, eli kurkunpääntulehdusta erittäin hyvin... Eikä ole ihme jos lapsia on ennen kuollut tuohon vaivaan... Kyllä se hengittäminen ja oleminen voi mennä vaivalloiseksi vaikka mitä tekisi.

I:llä ei olo onneksi mennyt ihan niin pahaksi kuin E:llä viime talvena kun tehtiin kaksi käyntiä päivystykseen hengittämään avaavaa lääkettä. Mutta on se vaikeaa saada kolmevuotias ymmärtämään, että itkeminen vaan pahentaa oloa ja, että rauhoittua pitäisi...

Nukuinkin viime yön I:n huoneessa patjalla, havahduin heti kun hän alkoi yskiä joten pääsin rauhoittelemaan ennen kuin olo olisi mennyt hankalaksi. Yskänkohtauksia ja oloa helpottamaan ollaan käytetty kaikenmoisia keinoja: laitoin jo illalla sängynpäädyn koholle (minulla onkin hyviä paksuja kirjoja, jotka sopivat juuri tähän tarkoitukseen), annoin I:lle Pronaxenia ennen nukkumaanmenoa, suihkussa lotrattiin höyryhengittelemässä ja yskänkohtauksen tullessa vielä istuttiin avonaisen ikkunan edessa. Kylmä ilma nimittäin helpottaa hengittämistä, kun kurkunpää on turvoksissa.

Päivällä ollaan myös aika surutta syöty mehujäitä ja juotu kaikkea kylmää. Pelkät jääpalatkin on olleet suosittuja. Mutta on se tuommoinen pieni potilas ihan kauhean säälittävä, vaikka päivällä onkin ollut välillä vähän virkeämpi. Ääntä ei lähde juuri ollenkaan, ja se yskä... Voi hyvänen aika.

Tänä aamuna I:llä oli yllättäen taas pikkuisen kuumettakin, pitää vielä seurata oliko se vaan virhemittaus (en tiedä mittasinko korvasta joka oli ollut tyynyä vasten) vai jatkuuko kuumeilu. Sitten täytyy tehdä taas reissu lääkäriin...

Silloin kun lapsi sairastaa, tuntuu, että voisi tehdä mitä vaan, että saisi pienen olon helpottumaan. Onneksi nykyään on niin hyvin lääkkeitä saatavilla ja lääkäriinkin pääsee suht helposti. Kannattaa kyllä aika surutta antaa särkylääkettä, jos lapsi on vähänkin kipeän oloinen.

Meiltä löytyykin melkein koko apteekin valikoima. :) Pamolin suussa hajoavat tabletit on hyviä vähän isommille. Burana mixtuura alentaa hyvin kuumetta ja Panadol mixtuura taas auttaa särkyihin, ja nämä kaksi on tosi helppo annostella pienemmillekin kun vaan tietää painon.

Pronaxen on myös hyvä tulehduskipulääke. Kannattaa vaan muistaa ettei Buranaa ja Pronaxenia saa antaa rinnakkain. Parasetamolia taas voi antaa limittäin kummankin kanssa. Ei ole tarkoitus mainostaa särkylääkkeitä, halusin vaan tällä sanoa, että on turhaa pelätä särkylääkkeiden käyttöä jos lapsella ei ole allergioita tai muuta estettä lääkkeen annolle. Itse annan ehkä joskus lapsille vähän turhankin herkästi särkylääkettä, mutta mieluummin niin, kuin että toisen täytyy kuunnella kipua. Tämä on näitä juttuja, jotka on iskostettu hoitajan mieleen... Kipua voi ja täytyy hoitaa! :)

Tämmöisissä vähän väsyneissä ja sairaissa joulunvalmistelutunnelmissa täällä mennään. Itselläkin nimittäin vähän kurkkua kaivaa ja yskän köhä pyrkii häiritsemään. Mutta jospa nämä ei-toivotut basillivieraat häipyisivät...

No kaikesta huolimatta ylihuomenna rauhoitutaan taas joulun viettoon oman perheen kesken. Ulkoillaan jos suinkin pystytään, koristellaan kuusi, ollaan vaan, syödään hyvin, saunotaan ja avataan tietenkin lahjoja. Haudoilla käydään joko aattona tai joulupäivänä, vähän riippuen meidän muista puuhista ja aikatauluista. Minnekään ei ole kiire! Tämä on meidän ensimmäinen joulu Uudessa Kodissa ja todennäköisesti ollaan ensi jouluna aattona jompikumpi tai molemmat töissä. Semmoista se elämä on.

Mutta eletään nyt tätä hetkeä, eikä murehdita turhia.

Lämmintä joulumieltä kaikille!