Mietin, että haluaisin tehdä jonkun erikoisemman jutun kun on tälläinen rajapyykki tullut vastaan, mutta en oikein keksinyt mistä kirjoittaisin. Aiheita kun oli taas mielessä useampia... Sitten keksin, että tähän sopisi hyvin tälläinen pikkutyttömäinen haaveilukirjoitus kuvien kera.
Ajatus lähti siis siitä, kun pääsin tiistaina ratsastelemaan (se oli nimenomaan sellaista ratsastelua, ei mitään kauhean vakavasti otettavaa tyrkkäilyä...). Mutta oli ihan mahtavaa päästä hevosen selkään! Harmi vaan että kroppa ei oikein osannut toimia vaikka kuinka yritin antaa ohjeita, edellisestä kerrasta kun on aikaa. Mutta oli siellä muutamia hyviäkin hetkiä ja yhdessä hevosen kanssa mentyjä askeleita. Enimmän aikaa kylläkin matkustelin ja yritin löytää vatsa- ja reisilihaksia... Ei siitä sen enempää, juu. :D
Laskeskelin, että olin edellisen kerran oikeasti ratsastamassa (siis kentällä klassista kouluratsastusta) kaksi vuotta sitten. Eli ennen kuin aloin odottaa Nipaa... On siitä vaan tosi pitkä aika! Tässä välissä olen kyllä käynyt ainakin kahdesti issikkavaelluksella, kaverin hevosia rapsuttelemassa ja polttareissa pääsin kokeilemaan westerntyyliä, ettei hevostelu nyt ihan kokonaan ole ollut poissa kuvioista. Mutta säännöllistä "oikeaa" ratsastelua ei ole ollut piiiiitkään aikaan, vaikka itselleni lupasin, että menen taas tunneille kun pääsen irrottautumaan N:stä. Niin sekin vaan jäi kaiken muun jalkoihin. :( Ja nyt en oikein edes tiedä minne voisin mennä tunneille.
No, mutta kuitenkin. Kun pääsin vähän hevostelemaan, niin tuli taas kauhea kaipuu siihen omaan hevoseen ja omaan talliin... Haaveen toteutus on vielä jokusen vuoden ja euron päässä, mutta ajatuksia olisi vaikka kuinka.
Haaveeni on siis joskus olla onnellinen (ja kiireinen sekä rahaton) hevosenomistaja. Unelmahevoseni olisi luotettava, kokenut ja kiltti ratsu, jonka kanssa voisin halutessani vääntää ja kääntää kentällä, ehkä joskus hyppiä esteitä ja maastoilla. Eli harrastaa onnellisena omalla tavallani ja tasollani. Tasoltaan hevonen saisi olla HeB tai vaikka osaavampikin, entinen ratsastuskoulupolle tai muu tavallinen harrasteheppa, ehkä monipuolinen suomenhevonen. Kilpailut ja valmennukset on minun osalta nähty, tuskin niistä enää jaksan innostua, mutta eihän sitä koskaan tiedä... ;) Oman hevoseni seuraksi tulisi tietysti toinenkin hevonen tai poni, sitä millainen tämä kaveri olisi, en vielä tiedä, mutta ajatuksena olisi lähinnä seurahevosen hommat. Ja kolmas karsina olisi tietysti kummitytön (ja hänen heppahullun äidin) heppaa varten... ;)
Pihassa on vanha navetta, jota olen jo aika pitkään silmäillyt, että olisi huippua kun sitä voisi hyödyntää, mutta se on auttamatta liian matala, eikä tilaa pääse korottamaan järkevästi oikein millään tavalla... Jos korkeutta olisi ollut riittävästi, olisi siinä muuten ollut oikein loistavat tilat meidän tarpeisiin, eli kahdelle (+1) hevoselle, varustehuoneelle ym. Mutta navetasta tulee kuulemma uusi verstas...
Jotain näitten alla olevien kuvien tyyppistä idylliä pyörittelin mielessäni,
kunnes realiteetit tulivat vastaan... Olisihan se ollut tosi
tunnelmallinen ja ennen kaikkea olisi ollut tärkeää hyödyntää vanhaa.
Miehen kanssa jo suunniteltiinkin, että talli tulisi ehkä uudisrakennukseen, johon sijoitettaisiin myös autotalli... Hienoja suunnitelmia ainakin jos ei muuta. Tämä suunnitelma vaan pitkittää tallihaaveeni toteutumista, koska tuollainen uudisrakennus ei ole mikään ihan pikkuruinen, ja vaatii jo rahoitustakin hieman eri tavalla.
Kodikkaan näköinen olisi ainakin tämä yläpuolella oleva punainen "tupa", vaikka meidän olisikin vähän erinäköinen... Olen pohtinut vaihtoehtona myös erilaisia siirtotalleja, ja tykkäsin tuossa alapuolella olevan kuvan tyyppisestä mallista, jossa on kaksiosaiset ovet. Sitä, miten käytännöllinen tälläinen olisi Suomen olosuhteissa en tiedä, mutta näyttää kivalta. Leikittelin ajatuksella, että karsinoista pääsisi suoraan tarhaan, jolloin hevosten ja vuorotyön kanssa eläminen olisi hivenen helpompaa...
Siirtotallin rakentaminen
olisi myös halvempaa ja huomattavasti yksinkertaisempaa, kuin
perustuksia myöten tehtävä talli. Toki sitä autotallia varten joudutaan
jokatapauksessa tekemään pohjatyötä, mutta, mutta...
Tässä alapuolella oleva keltainen talli olisikin aika hulppea, ehkä vähän turhankin hieno meikäläisen harrasteluun... Mutta olisi aika näppärä jos tuossa toisella puolella olisi karsinat ja katoksen toisella puolella autotallin puoli, jossa olisi autotallin lisäksi myös varustehuone ym. tilat. Mietin, että toisen seinän voisi tehdä umpinaiseksi ja toiselle puolelle laittaa sitten ison liukuoven niin ei olisi ihan niin vilakkaa talvella.
Tallin sisäpuolta en ole kauheasti miettinyt. Kaikki riippuu siitä millainen tallista ylipäänsä tulisi... Vähän tilanteesta riippuen tuollaiset avonaiset karsinat voisi olla hyvät, mutta toisaalta tuo kalterielementtikin miellyttää silmää, ja on ennenkaikkea turvallinen.
Ja ne aitaukset sitten... Unelmissa siintää valkoisen lankkuaidan ympäröimä suuri aitaus, jossa hevoset laiduntavat tyytyväisenä... Mies ei oikein innostunut ajatuksesta, varsinkaan siitä maalaamisesta. Mutta olisihan ne hienon näköiset... :D
Että semmoisia haaveita täällä syysiltojen ratoksi pyöritellään...
Mutta eikös vaan haaveilu (ja ihan asioiden suunnittelu ilman järjen hiventäkään) olekin ihanaa? Olisi kiva kuulla, että mistä sinä haaveilet?
HUOM! Yksikään
kuvista ei ole minun omani, löysin ne laittamalla Googleen kuvahakuun
hakusanaksi "talli" ja "siirtotalli" ja klikkailin sieltä mieleisiäni
kuvia.








2 kommenttia:
Oi voi, isoja haaveita... En taida haaveilla muusta kuin jostakin tolkusta päähäni, että keksisin, mistä eniten haaveilen... Vähän jo rasittaa jatkuva soutaminen ja huopaaminen, kun en edelleenkään tiedä, mitkä tähtäimeni elämässä on...
Isoja on joo. :D
Kyllä se tähtäin vielä sieltä jonain päivänä sinullekin selviää. Epäilen, että olet jo alitajuisesti ohjaillut elämääsi haluamaasi suuntaan. Tai ainakin haluan itse uskoa niin omassa elämässäni. En minäkään näistä haaveistani NIIN varma ole... Enkä todellakaan tiedä mikä haluan olla "isona", jotain on vaan pakko tehdä. Vähän hankalaa tämä elämä, mutta ei kai se auta kun mennä virran mukana.
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!