Syysprojekteja

Käsissä ja päässä ihan kihisee ja pakottaa...

Ei ole täitä tai kirppuja, ei... Tekisi vaan mieli tehdä sitä, tätä ja tuota!

Ideoita tulee virtanaan. Tartun yhteen hommaan, kunnes joku toinen vie mennessään tai puuhastelu estyy syystä tai toisesta; tarvikkeet tai energia loppuu, joku herää päiväunilta tai tulee hämmentämään hommat sekaisin...

Valmista ei ole tullut toistaiseksi kun yhdestä hommasta, ja se näkyy tässä:

Siinä ois jokuseks vuodeks polttopuuta... Tämä oli oikeastaan koko perheen yhteinen projekti, johon kaikki osallistui yhtä suurella innolla. Pojat lähinnä siihen traktoriosuuteen, vaikka oli se minustakin ihan kivaa... :)

 

Projekti nimeltä kasvimaa...

"Apua, tää kesäkurpitsa puskee vaan uutta kukkaa ja vihreetä pötkylää vaikka varasto on jo täynnä näitä!"

Olen todennut aika monta kertaa tänä kesänä, että vaikka kesäkurpitsa on tosi hyvää, ja se on monipuolinen vihannes, jolle olen keksinut kivoja uusia käyttökohteita (sitä voi nimittäin kätevästi kätkeä jopa sitä vihaavan herra 6 veen huomaamatta jauhelihapihveihin, makaronilaatikkoon, pastakastikkeeseen, sämpylöihin, kakkuun ja salaattiin...), en aio ensi kesänä laittaa sitä kasvamaan ihan noin paljoa...

Kasvimaa odottelee pahaa aavistamattoman kesäkurpitsakasvuston kanssa syystöitä, eli pitäisi käydä vähän talikon kanssa kääntelemässä maata talviteloille. Muuta satoa siellä ei olekaan enää jäljellä, porkkanatkin on jo nostettu. Samalla polttelee jo uuden kasvimaan perustamistyöt. Ajateltiin Miehen kanssa vaihtaa kasvimaa toiselle puolelle pihaa, sekä lasten vahtimis- että maaperän ravinneteknisistä syistä. Paikka on jo katsottu, nyt vaan odottelen, että joku kävisi siellä traktorin kanssa vähän mylläämässä, niin ei ihan lihasvoimalla tarvitsisi maata käydä kääntämään... Olisi sitten keväällä helppo aloittaa.

Vaan kun minä en ole ainut joka näiden projektiensa kanssa täällä puuhastelee niin voi olla, että odottelen kasvimaan jyrsintää vielä keväälläkin...

Projekti nimeltään Melko Suuri Maja pojille

Kun jotain ruvetaan tekemään, tehdään sitten kerralla kunnolla. E on rankuttanut majan rakentamista koko kesän. Ja koko kesän iskä sanoi, että "Nyt ei oikein ehdi. Katsotaan jossain vaiheessa mihin sen voisi rakentaa ja mimmoinen tehdään..."

Ja eräänä päivänä Mies kulki pihalla tuumaillen ja katseellaan mittaillen. "Joo-o, tähän se tulee. Käyn naapurista tolppia ja..." Siinä vaiheessa lakkasin kuuntelemasta ja katsoin parhaimmaksi vaan hymyillä ja kommentoida innostuneesti "Joo, kuulostaa hyvältä". Autoin kylläkin äNnän kanssa kuoppien kaivamisessa...

Projekti nimeltään Löydän aarteita ja ihan pikkusen sisustan

Tässä näkyy muutamia aarteita, joita olen kaivanut ladosta ja vanhalta saunalta... Kiikkutuoli on vähän lenksu, mutta se on juuri oikein värinen, matot on kutonut anoppi tai appiukon äiti tai joku muu Miehen sukulainen. Ovat siis ihan perintövintagemattoja. :D

Leivinuunin päällynen on myös eräs ikuisuusprojekti, sinne kun jostain syystä kertyy ihan kaikki roina odottelemaan siirtymistä oikeaan osoitteeseen... Eilen innostuin lämmittämään uunia, joten uunin päällinen on nyt hetken aikaa siisti.

Takan edessä oleva valkoinen laatikko on entinen perunalaatikko, jonka putsailin ja maalasin ihan vaan seinämaalilla. Mies hieman vastusteli tätä projektia, laatikoita kun mukamas tarvitsee perunoita varten, höpö höpö! :D Laatikossa olisi tarkoitus säilyttää puita, mutta enimmäkseen siellä istuu kaksi pärisevää pientä miestä (ajavat veneellä, autolla, lentokoneella, raketilla tai jollain...).

Kaikkea sitä ihminen voikin pitää kivan näköisenä ja kauniina... Siitä hyvänä esimerkkinä vanha ikkuna ja pyykkilauta. 

Ikkuna etsii vielä omaa paikkaansa, idea minulla jo on, mutta se vaatii vielä vähän pohdintaa. Pyykkilauta luo nyt tunnelmaa kodinhoitohuoneessa.

Olen löytänyt sisäisen nikkarini. Se ei ole ihan hirveän innokas tai taitava, mutta yllättävän kivaa tälläinen vapaaehtoinen puuhastelu on...

 

Vanha naulakko oli vähän kärsineen näköinen ja päätin laittaa sen kuntoon... Saa nähdä tuleeko koskaan valmista. Mutta ainakin yritys on kova! Mies jo kyseli, että milloinkahan sen mahtaisi saada takaisin käyttöön, olisi tarvis...

Jaa-a, enpä tiedä.

Jos tästä tulee hieno niin Mies voi ostaa itselleen uuden työvaatenaulakon ja tämä pääsee vähän parempiin piireihin... Sitä ennen me E:n kanssa nautitaan verstaassa sahanpurun tuoksusta ja koitetaan olla osumatta vasaralla sormeen...

Kaiken nikkarointi intoilun, kasvimaan suunnittelun ym. lomassa arki rullailee lökäpöksyt jalassa omalla painollaan. Päivittäinen projektini on Mitä tänään syötäisiin. Tässä taitaa olla jotain tulossa ja herra N auttelee... (Tämä kuva, samoin kuin ylempänä oleva yleiskuva keittiöstä on herra 6 veen käsialaa.)