tiistai 8. tammikuuta 2013

Huono äiti- syndrooma?

Minä olen viime aikoina miettinyt kovasti noita lasten ohjelmien ja pelien ikärajajuttuja. Meidän 5 vee (no lähes kuusi) kun on saanut katsoa isommille suunnattuja elokuvia (turvallisesti äitin tai isin kainalossa tosin) ja pelata (tosin aina aikuisen kanssa) tuota Skylander-peliä (ikäsuositus 7v.). Ja herra 2 veekin saattaa ohimennen katsoa joitakin isoveljen katsomia ohjelmia leikkiensä lomassa

Keskustelin parin ystävän kanssa näistä pelijutuista (toinen sattuu olemaan luokanopettaja, ja toinen seurannut lähipiirissä ala-asteikäistä lasta joka saa pelata isompien, jopa aikusten pelejä) ja oli kyllä hurjia juttuja... Kuulin että millaisia pelejä jotkut pienet lapset saa pelata tuntikausia, ja mitä niistä lapsen psyykelle seuraa, että tuli ihan kamalan huono omatunto. :( Sitten kun vielä puolustelin (vaikkei kukaan nyt meitä olekaan paheksunut...) tätä meidän järjestelyä niin tuntui, että selittelin vaan tekosiani...

Me puhutaan paljon esim. pelissä tapahtuvista jutuista ja pelataan yleensä aina yhdessä. Ihan pikkuhetkiä tietysti on, ettei aikuinen ole E:n kanssa pelaamassa, mutta pääasiassa toinen meistä on aina ainakin siinä vieressä jos ei itse pelaa (joo, me ihan oikeasti itsekin pelataan koska se on kivaa ajanvietettä). Peliaika on myöskin rajoitettu, korkeintaan tunti ja yleensä E:n täytyy valita katsooko lastenohjelmia vai pelaako. Muitakin sääntöjä ollaan kehitetty, esim. että jos ei ole ollut ulkona ei voi myöskään pelata jne.

Katsotaan myös kouluikäisten elokuvia, näitä suomeksi puhuttuja disney ja pixar leffoja, mutta aina yhdessä ja E:n ilmeitä ja olemusta tarkkaillen. Kysytään, että onko liian jännä ja joskus ollaan hypätty jännän kohdan yli, tai jopa jätetty elokuva kokonaan katsomatta jos se on ollut liian pelottava.

Että onhan tämä meidän toiminta aika pientä verrattuna noihin juttuihin lapsista, jotka pelaa useita tunteja K-16 tai jopa K-18 pelejä, joissa tapetaan zombeja tai muita ihmisiä niin, että veri ja suolenpätkät lentää... Kuulema nämä lapset suunnittelee sitten, että mitä aseita hän hommaa kun maailmanloppu tulee, ja kaikissa leikeissä posautellaan muut hengiltä...

Ei ehkä ihan ensimmäisenä pitäisi pienen lapsen miettiä varustautumista maailmanloppua varten... Ainakin meidän E miettii toistaiseksi vähän muita juttuja, ja tulee jatkossakin miettimään mikäli se minusta riippuu.

On vaan tosi haasteellista yrittää arvioida mikä on sopivaa katsottavaa. Luotetaankin aika paljon noihin ikärajoihin, mutta välillä ne on ihan ihmeellisiä. Että täytyy ilmeisesti itse esikatsoa kaikki lastenohjelmat? Esim. prätkähiiret tulee telkkarista aamuisin ja lehden mukaan ko. sarja on sallittu kaikenikäisille?! Ei todellakaan meillä katsota tuota ohjelmaa (tai niitä muita mitä sillä samalla kanavalla tulee; joku Avatar tai Transformers).

No joo, E katsoi niitä vaikka kielsin, mutta sitten ei telkkari auennutkaan seuraavana aamuna... Nyt on aamuisin pysynyt kanava kakkosella vaikka koko ajan kuuluukin nurinaa siitä miten tylsiä ohjelmia sieltä tulee.

Joo, myönnän hyödyntäväni nukkumiseen sen ajan minkä aamuvirkku esikoinen viihtyy telkkua katsoen ja pienemmät pojat vetää vielä sikeitä... Tästä saakin kivasti lisää hyviä syitä potea huono äiti-syndroomaa.

Nyt huonon äidin pitää laittaa nariseville nulikoille iltapalaa etten olisi ihan oikeasti aika huono äiti...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!