Kotiuduttiin koko perhe muutama tunti sitten viikonlopun reissuilta.
Ensimmäisenä reissuun lähtivät perjantaina E ja Mies. Heillä oli sovittu poikien yöreissu kaveriperheen mökille. Olikin ollut kiva ja jännä reissu, kun miehet oli vieneet lapset veneellä kalaan myöhään illalla otsalampun valossa. Kaiken oli kruunannut vielä sauna ja nuotiomakkara. Oikein onnistunutta isien ja poikien laatuaikaa!
Lauantaina treffasimme I:n ja N:n kanssa nämä erämiehet ystävien luona, jonne meidät oli kutsuttu heidän poikansa kaksivuotis syntymäpäiville. Sillä aikaa kun lapset (ja miehet) leikki keskenään, sain minä vuorostaan laatuaikaa ystävän kanssa höpötellen. Harmi kun aikaa (ja keskeytyksetöntä juttelua) on aina liian vähän. Mutta onneksi ehdittiin edes hieman vaihtaa kuulumisia.
Synttäreiltä ajettiinkin suoraan Miehen vanhempien luo yökylään. Illalla pääsin ekaa kertaa kahteen kuukauteen saunaan ilman vahdittavia kakaroita tai pesuhuoneessa kitisevää vauvaa. Ihanaa!
Aamupäivä kului ulkoillessa ja ruoan jälkeen lepäillessä. Iltapäivällä oli taas vuorossa juhlintaa, tällä kertaa sukulaispojan 3- vuotis synttäreiden merkeissä. Aika kului taas nopsaan höpötellessä ja herkutellessa. Päätettiin jäädä mummolaan vielä toiseksi yöksi. Iltapalan jälkeen mentiin vielä lasten kanssa ulos katsomaan tähtitaivasta. Kaupungin valoissa vastaavaa näkyä voi vaan kuvitella. Kyllä sitä tuntee itsensä pieneksi tuota taivaankantea ihmetellessä... Myöhemmin katsottiin vielä telkkaristakin tähtien tanssia, ja pikkuhiljaa lapsukaiset tipahteli nukkumaan hulinapäivän jälkeen.
Tänään aamulla ihmeteltiin muuttunutta ilmastoa. Pakkasta oli nimittäin 7 astetta ja maa aivan kuurassa! Lauantaina satoi aamupäivällä hetken aikaa pieniä lumihitusia, että olihan tuo pakkanen jo odotettavissa. Puettiin pojille hirveä kasa vaatteita, ja eikun ulos ihanan raikkaaseen ja kuulaaseen ilmaan. Harmittelin ettei tullut otettua kameraa mukaan, olisi saanut upeita kuvia, oli todella kaunis valo!
Viihdyttiin ulkona yli tunti heittelemässä kiviä pellon reunan jäätyneeseen puroon. Käytiin myös naapurissa ihmettelemässä aina yhtä ihmeellisiä traktoreita ja puimuria. Ulkoilun jälkeen olikin ihana mennä sisälle lämpimään valmiille kalasopalle. Sittenpä ei auttanut muu kuin pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä ajelemaan kohti kotia.
Matkalla tosin piipahdettiin vielä ukkipuolen luona kahvilla ja näyttämässä N-vauvaa, jota ko. ukkinen ei ollut ehtinyt nähdä.
Vaikka oltiin liikkeellä ja kyläilemässä koko viikonloppu, on olo levännyt ja rento. Saatiin viettää perheen laatuaikaa ilman arkistressiä ja huokaista hieman vanhempien vastuusta anoppilassa, jossa mummo ja ukki viihdyttivät poikia antaumuksella. Ainut miinus reissussa on tämä tolkuton herkkuähky, kun eihän sitä juhlissa malta olla maistamatta tuota, ja tuota ja vielä tuota ihanaa herkkua...
Jokatapauksessa ihanan rento viikonloppu, juuri sitä mitä tämän äidin pää tarvitsikin. Kroppa olisi ehkä pärjännyt ilmankin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!