Syksy tulee, olenko valmis???

Omppuja, marjoja, sieniä, sadonkorjuuta kasvimaalta ja lehdetkin tippuu  jo puista...

Syksy tulee aina sillä tavalla hiipien, että ensimerkit ehtii huomata, mutta yhtäkkiä tulee silti kiire hoitaa kaikki syksyiset puuhat...



Tomaatit ei ihan ehtineet kaikki kypsiksi asti...

 

Viimeiset kurpitsankukat

Persilja



Oregano

Basilika

Kävelin yhtenä kuulaana aamuna kasteisella pihanurmikolla seuraillen koiran puuhia. Aamu oli valtavan kaunis, taivas oli kirkas ja aurinko alkoi jo paistaa. Oli hyvä olla. Vaan mietinkö muka maailman ihanuutta ja kauneutta?! No en...  
Miksiköhän aina pitää vaan ihmetellä niitä tekemättömiä töitä ja huomata aina ne asiat mille pitäisi tehdä jotain?

Katselin ympärilleni ja mietin, että nurmikko piti leikata jo elokuun alussa, puista pudonneet omenat pitäisi kerätä pois, kasvimaalta nostaa viimeisetkin palsternakat ja punajuuret ja kääntää koko höskä, yrtitkin oli kukkineet ja kuihtuneet (ehdin sentään kuvata ne hienolla lainakameralla silloin kun ne oli kauneimmillaan). Pihalla lojui lasten leluja, jotka pitäisi raivailla varastoon ja autokin kaipaisi pesua. Takakuistilla lojui edelleen koiranpissainen matto, joka piti pestä jo toissapäivänä ja narulla oli "kuivumassa" sinne eilen tai toissapäivänä ripustettuja sukkia.

Ei käy aika pitkäksi meillä. Mutta täytyy myöntää, että olen hirveän laiska tekemään mitään "oikeita hommia". Jos pitää valita niin mieluummin lähtisin lasten kanssa ulos kuin siivoan sisällä (paitsi silloin kun se hormonien aiheuttama siivoamistarve iskee puolivälissä kuukautta). Tai pyykkien laiton sijaan lähden puuhastelemaan hevosen kanssa. Ruokaakaan en kehtaisi laittaa, vaan mieluummin menisin sohvalle lukemaan hyvää kirjaa...

On ihan tyhmää olla aikuinen.




Kaunis villi tamma 



Hali terhakkana pikku reippailun jälkeen ja tätiratsastaja onnellisimmillaan.

Kyllä minä oikeasti tykkään kaikenlaisesta puuhastelusta. En vaan tykkää siitä että on pakko. Ja sellaistahan se elämä on, että on pakko. Blääh.