"Arki kuvina", kolmas päivä

18. huhtikuuta 2014

Tänään heräilin kuuden maissa aamutalliin. Yleensä käyn ruokkimassa tammat ja laskemassa ne ulos kuuden, joskus jo viiden jälkeen. Aina vähän riippuen siitä miten minä tai Mies mennään töihin. Yritän käydä ennen poikien heräämistä, vaan niinhän nuo tarkkakorvat huomasivat kun yritin hiipiä tieheni... Lähdettiin siis kolmestaan pienten kanssa tallille.

Aamutallissa hurahtikin enemmän aikaa kuin yleensä, kun siivosin samalla keikalla karsinatkin. Pikku-apulaisten kanssa siihen saa muutenkin kulumaan tuplasti tai jopa triplasti enemmän aikaa. Pojat kun lähtevät kuljeskelemaan omille teilleen. Vanhan navetan eli meidän tallin yhteydessä kun sattuu olemaan kaikenlaista mielenkiintoista, kuten viljasiilo, kuivuri ym. maatalousjuttuja. Ja hallissa seisoo talvijemmassa päältä ajettava ruohonleikkuri, jonka kyytiin on kiva mennä pärisemään. Minun hommat siis keskeytyy aika monta kertaa kun käyn paimentamassa pojat takaisin tallin puolelle. Ensi talveksi laitetaan onneksi väliovi paikoilleen, niin on vähän helpompi pitää ukkeleita silmällä.

Jos pojat sattuu viihtymään minun touhuissa mukana, niin sitten aikaa menee siihen kun opastan noin sata kertaa äNnää olemaan laittamatta puruja vesi- tai ruokakuppeihin, levittämästä jo putsattujen purujen kasaa likaisten joukkoon tai levittämästä kottareista likaisia puruja sinne sun tänne... Ii tykkää ja osaa jo osallistua ja saalistaa kakkakikkareita omalla pikkulapiollaan ihan omaan osoitteeseen. Hänestä alkaa olla jo ihan apuakin! Kauheaa mitä lapsityövoiman käyttöä! :D

Aamupäivällä lähdettiinkin pääsiäislounaalle anoppilaan, keväiset kukkakuvat ovat anopin pihasta. Mummolassa kokoontuikin meidän lisäksi miehen sisarukset perheineen, eli yhteensä serkuksia oli koossa 7 kappaletta. Seitsemän serkkupoikaa saa aikaan aika paljon meteliä ja kaikkea kivaa, mutta on niitä aika aika ihana seurata kun ovat kaikki yhdes koos. :) Serkkupojat ovat iältään 1v8kk-10vuotta.

Kylättelystä kotiuduttua serkusten kanssa riehumisesta väsähtänyt äN nukkui pitkään päiväunia ja oli herättyään ihan sylinkipeä ja pitkän aikaa puolinukuksissa vielä sylissäkin. Epäilys heräsi jo, että onko pieni tulossa kipeäksi kun on ollut niin räkäinenkin. Merkkasin samalla kalenteriin Miehen työvuoroja ja poikien hoitoaikoja kun pieni mies nuohoutui sylihoidossa. Kalenterin ja aikataulujen päivittäminen on todella puuduttavaa ja suorastaan piinaavaa kun täytyy miettiä mikä on kaikkien, ja erityisesti lasten kannalta paras suunnitelma. Mutta tehtävä sekin vaan on, helpottaa arkea kummasti kun on etukäteen miettinyt kaikki valmiiksi. Ruoanlaittoon pikku-ukkeli virkistyi jo siinä määrin, että en tiedä oliko hänestä enemmän haittaa kuin hyötyä...

 


Iltapäivä hurahtikin sitten tavanomaisesti tallihommissa ja kotona poikien kanssa puuhaillessa. Hali on kopsauttanut toisen takajalkansa johonkin, ja se on ollut turvoksissa. Laitoin kinttuun oikein kunnon kerroksen linimenttiä ja lämpöpintelin tehostamaan vaikutusta, tamma sai myös harjausta ja hellää huolenpitoa osakseen. Ainakaan Hali ei taluttaessa ontunut lainkaan, hieman jäykempi se takanen oli, mutta onneksi näyttäisi siltä, että selvitään ilman eläinlääkärin kutsumista.

Illalla huollettiin vähän parisuhdetta keskustelun merkeissä. Viime aikoina on ollut kaikkea pientä, ja asiat olivat kasautuneet siinä määrin mieltä painamaan, että minulla oli paha olla ja itku kurkussa koko ajan. Teki hyvää jutella kunnolla ja samalla tuli sellaisia asioita selväksi, jotka olisi pidemmän päällä tehneet hallaa minun ja Miehen väleihin. Muutenkin olen ollut vähän alavireinen ja kuulostellut jo oloani, että onko vähän masennustakin ilmassa. Nämäkin jutut kun sai toiselle kerrottua, niin sekin jo helpotti oloa. Ei tarvitse yksin olla kaikkien ajatustensa kanssa. Olen ihan hirveän huono puhumaan mistään mieltä painavasta, niin asiat kasautuvat äkkiä ja saavat turhan suuret mittasuhteet.