Mitä tehdään huomenna? Entä huomisen huomenna, entäs sen jälkeen?

Meidän herra Ii, ikää siis 3 vuotta, on ihastuttavan raivostuttavassa kysely-iässä. Piinaavia kysymyksiä ja kysymyksen tarkennuksia tulee niin nopeaa tahtia, ettei meinaa ehtiä edelliseen vastata.

Olemme tässä viime aikoina keskustelleet mm. siitä mihin äskettäin kuolleen naapurin sedän ruumis laitettiin ja minkä takia illalla tulee pimeää. Löysin itseni vastaamasta myös kysymykseen miksi ihmisten ruumiita ei saa syödä. Nii-in saahan lehmiä, sikoja ja kanojakin, kaloista puhumattakaan... Välillä nämä keskustelut on niin kummallisia, että ei voi kun ihmetellä miten ja missä vaiheessa se lasten ihana mielikuvitusrikas ajatusmaailma oikein muuttuu tämmöiseksi tylsäksi niin kuin meillä aikuisilla. :D

Mutta palataanpas siihen tärkeimpään kysymykseen.

Ii on nimittäin todella tarkka siitä, miten asiat tehdään ja mitä minäkin päivänä tapahtuu. Ex-tempore jutut on Iille välillä vähän vaikeita.
Päivittäinen kysymys kuuluu niin kuin otsikossakin: Mitä tehdään huomenna?
 
Kun siihen on vastattu lähes sama litania kun muinakin päivinä, eli että aamulla herätään sitten puetaan, syödään aamupala, pestään hampaat, laitetaan E eskariin, käydään tallilla jne. seuraa aiheeseen liittyviä jatkokysymyksiä. Sama kysymys toistuu aina illalla nukkumaan mennessä ja vielä yleensä aamulla hivenen eri tavalla: Mitä tänään tehdään?

Jatkokysymykset valikoituu sitten sen mukaan mikä on päivän ohjelma. Aamutoimien luettelun jälkeen Ii aina kysyy, että voidaanko käydä tallilla käydessä katsomassa myös vasikoita, meneekös äN ruoan jälkeen nukkumaan? Saako sitten katsoa elokuvaa? Saako syödä keksejä? On siis tärkeää saada tietää kaikki tapahtumat etukäteen. Ja jos me vanhemmat ollaan menossa töihin täytyy Iin tietenkin saada tietää kuka tulee hoitamaan ja mitä sitten tapahtuu.

Tämä on omasta mielestä vähän tylsää kun kaikki päivät yleensä toistuu sillä melko lailla samalla rutiinilla. Mutta Iille nämä jutut on tosi tärkeitä, joten eipä se juurikaan aikaa vie kun nämä jutut kertaa päivästä toiseen. Sitten vielä se jatkokysymys, mitä tehdään huomisen huomenna (eli ylihuomenna)? Siinä vaiheessa alkaa yleensä tuskastuttaa, että voitaisiinko selvitä ensin edes tästä päivästä?!

Iille on alkanut tulla jo vähän selkeämpi käsitys ajankulusta. Ii on hoksannut, että päivillä on omat nimet ja tänään on tänään ja huominen sitten huomenna. Karkkipäivä onkin meillä se minkä mukaan voi määritellä viikon kulkua. Jos huomisen huomenna on lauantai niin silloin voi jo alkaa hykerrellä itsekseen, että "hihii, kalkkipäivä - sitten mie saan syödä kalkkia". Ja hykertely vaan lisääntyä viikonlopun lähestyessä.

On kyllä ihanaa, että toinen odottaa innolla tulevaa päivää ja niitä seuraaviakin. Itse ei enää oikeastaan jaksa innostua huomisesta, jos ei nyt sitten ole jotain tosi ihanaa tulossa... Niin kuin esimerkiksi loma. :) Semmoista olisi täällä luvassa nyt kahden viikon verran.

Hassua miten kaksi viikkoakin tuntuu ensin tosi pitkältä ajalta, kun se aika on käytettävissä just siihen mikä sattuu huvittamaan. Tässä onkin muutamia pikku suunnitelmia tekeillä... Saa nähdä mitä saa aikaiseksi ja ehtii tekemään. Se kaksi viikkoa kun hurahtaa luvattoman nopeasti.

Viime vuoden maaliskuussa näytti tältä:

Herra kyselijä

Tänä vuonna ei olla saatu nauttia niin paljoa lumileikeistä, mutta vaatteita ollaan kuivateltu ulkoilun jälkeen varmaan enemmän kuin ikinä...

Kolat oli lähteny tuulen mukaan. Harmaa taivas, ei aurinkoa juuri nyt...

Tip, tip, tip. Tässä saa rukkaset kasteltua!

Ihmettelin näitä tuoreita kuvia, että mikä sumea juttu niissä kummassakin on tuossa vasemmassa reunassa ja kappas vaan, joku tahmanäppi oli käynyt näplimässä kameran linssiä...