Esimerkiksi siitä miten olen eksynyt ihan uuteen maailmaan, jossa pähkäilen hevosen ruokintaa ja varusteita ihan uusista näkökulmista. Miten täynnä maailma onkaan erilaisia vaihtoehtoja! Hevosen omistaminen ei ole rakettitiedettä, mutta kylläpä siitä voi tehdä hankalaa...
Tai siitä kun aloin virkkaamaan mattoja, enkä haluaisi lopettaa. Tahdon lisää kaiken värisiä matonkuteita!!!
Tahtoisin myös kirjoittaa siitä millainen talli meille tulee naapurin navettaan... :)
Tekisi mieli kirjoittaa romaani siitä miten väsynyt voi ihminen olla kun nukkuu katkonaisen yön, herää puoli viideltä, menee seitsemäksi töihin, touhuilee 8 tuntia lähes koko ajan jaloillaan (kaikki vielä tekemättömät työt, vaatimukset, kysymykset, uudet asiat ja vastuu päässä suristen), ajaa tunnin ajomatkan kotiin, käy tallilla hoitamassa hevosen, tekee kotihommia kiukuttelevien lapsukaisten säestäessä, menee nukkumaan ja aloittaa kaiken taas alusta...
Tai siitä miten hormonitasapaino tekee elämästä todella jännittävää. Ensin vituttaa, sitten naurattaa, sitten taas vituttaa ja sitten itkettää niin, että järki lähtee. Onko minulla jotkut puolivaihdevuodet vai mitä tämä on??!
En viitsi kirjoittaa nyt yhtään mistään. Kirjoittamisen ja avautumisen tarve olisi, mutta jotenkin nyt tuskastuttaa oma tarkkuus tämän kirjoittamisen kanssa. Ajatus ei kulje, tai ainakaan ulkoistu oikealla tavalla. Nukkumaan pitää päästä ja orientoitua vapaapäivien viettoon...
Että semmoista tämä elämä nyt muutaman päivän viikosta on... Mutta ne vapaapäivät, ai että niistä otetaan kaikki ilo irti!!!
 |
| Iltojen piristys |
 |
| Kun lähden on pimeää. Kun palaan on pimeää. Mutta meidän tuvassa palaa valo, ja maailma on kaunis hämärässäkin. |
2 kommenttia:
Niin tuttua! Siis ei perheen arki vaan se, että tunnelmat heittelee... Tänään on onneks ollut sellainen päivä, että fiilikset oli kohdillaan heräämisestä asti eikä alakulosta tietookaan. Samaa oon miettiny, että mistä johtuu...
Täälläkin asiat menee joskus hankaliks vaikka ne ei rakettitiedettä oliskaan. Phuuh... Ja toi kirjottaminen... Joka päivä tekis mieli kirjottaa, mutta teksti ei vaan tuu. Alotan, saan muutaman rivin kirjotettua, mutta en julkase, kun ei oo "valmis" tai asia ei muka tullut sanottua loppuun. Sitä aina jotenki unohtaa, että ite lukee tyytyväisenä toisten tekstejä eikä niille laita samoja vaatimuksia kuin omilleen. Ja kun on liikaa asiaa, ei kykene valitsemaan yhtä ja kirjottamaan siitä.
Toisaalta oon ihan tyytyväinen blogin suhteen harvasanaisesta alkaneesta vuodesta, koska kai se tarkottaa, että on ollut tarpeeks jännää tekemistä ja paljon, kun ei oo ehtiny ajatella ja kirjottaa. :)
Onpas lohdullista kuulla, että joku muukin kamppailee samojen ajatusten kanssa! :) Minusta sinä olet osannut tosi hyvin kirjoittaa ajatuksesi (ja minunkin ajatukseni aina välillä) sanoiksi. Ei sitä lukiessa toisten blogeja osaa ajatella, että siellä taustalla on käyty hirmuinen pään sisäinen kamppailu ennen tekstin julkaisua. Tuo yhden aiheen valitseminen on tuskastuttavaa!
Minustakin se, että blogissa on hiljaista, on selvästikin merkki siitä, että kirjoittaja elää sitä oikeaa elämää . Ei koko aikaa voi olla aikaa päivittää kaikkea nettiin! Vaikka kivahan sitä on lukea usein päivittyviä blogeja...
Mutta ihanaa kun sinä jaksat kommentoida tänne minun höpötyksiä, kiitos siitä! Piristää kirjoittelijan päivää kun huomaa, että joku siellä oikeasti käy lukemassa ja kokee samoja tunteita tai ajatuksia omassa elämässään!
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!