Se on se meidän uusi "iso poni"

Ystävä pitää puolisonsa kanssa karjatilaa ja heillä oli lehmien lisäksi vielä hevonenkin pihassa. Tutustuimme itseasiassa hevosjuttujen tiimoilta, kun opiskeltiin aikoinaan samassa lukiossa. No jokatapauksessa, oli jo aikaisemminkin puhetta ystäväni kanssa, että ei meinaa aika riittää hevosen kanssa puuhasteluun kun on perhe sekä työt lisääntyneet, ja että hevonen pitäisi saada jollekin myytyä, vinkki vinkki... Nauroin vaan, että minulla on vähän erilaiset hevoshaaveet (en siis tätä heppaa ensin kelpuuttanut) ja se jäi sitten siihen.

No nyt asia tuli uudelleen esille. Hevonen oli jo ihan avoimilla markkinoilla myynnissä ja tarve oli siitä eroon päästä. Ystävän mies kävi meillä muissa asioissa ja mainosti sitten Miehelle että halvalla saisi. Mieskin vähän innostui, vaikkei kyllä varmasti moista ikinä myönnä! :D

No kävin sitten hevoseen vähän tutustelemassa ja ihmettelemässä... Pohdittiin. Soiteltiin tallipaikkaa ja mietittiin miten jatkossa toimittaisiin, kun hevonen olisi jossain vaiheessa kuitenkin saatava omaan pihaan. Laskelmoitiin rahavaroja ja menoja, ja tehtiin pitkällisen harkinnan jälkeen sitten päätös.

Ja eilen kävin sitten tekemässä kaupat.

Hali liittyi siis perheeseen monen sattuman summan ja pitkällisen pohdinnan jälkeen. Haave oli ollut olemassa jo kauan, ja haavehevonen oli hiukan erilainen... Mutta jotenkin vaan kaikki ohjautui koko ajan tähän suuntaan ja tuntui oikealta.

Tuntuu hassulta, että monen vuoden haaveilun jälkeen se on nyt lopultakin totta. Minä olen hevosenomistaja. :)

Vaikka tiedän, että helppoa tämä ei tule olemaan. Rahaa ja aikaa kuluu ja kaikenlaista kommervenkkiä tulee eteen. Mutta en ole kyllä tuntenut pitkään aikaan sellaista tietynlaista onnentunnetta, jonka tänään tunsin kun harjasin Halia.

Onnea on. 

Tässä hän nyt sitten on, amerikkalainen lv, tamma Lovely Hackstable, eli Hali. Syntynyt Ruotsinmaalla 1999, ikää siis 15 vuotta. Raviura katkesi aikoinaan loukkaantumiseen. Yhden kerran hän on varsonut, kiertänyt muutamalla ihmisellä, ja tuli nyt loppuelämäkseen meille. Ratsastettu, ajettu, käsitelty paljon, mutta nyt ollut pari vuotta ihan vaan pullahevosena.

Pikkuhiljaa aletaan kasvatella kuntoa kävelylenkeillä. Katsotaan miten meidän yhteistyö lähtee sujumaan, mutta toivon mukaan päästään lenkeille sekä selästä, että ajaen. Ja ensi kesänä varmaan saadaan Hali omaan pihaan laitumelle ja jossain vaiheessa omaan talliinkin. Sinne asti mennään päivä kerrallaan.