Silloin kun on pakkasta, niin tulee useimmiten myös lunta. Ulkona on tavattoman kaunista, kun kuura piirtää kuvionsa joka puolelle. Tykkään talvesta! Jotain kiehtovaa siinä, on että täytyy turata itsensä palloksi voidakseen mennä hetkeksi ulos hengittelemään kipakan kylmää ilmaa. Siellä on vaan niin kaunista.
Lasten kanssa tässä ei ole tietenkään mitään ihanaa. Kun eka penska on puettu, on itsellä jo hiki, vaikkei olisikaan vielä pukenut itselle päälle. Kun toinenkin on autettu toppahaalariin, on hiki jo kaikilla ja koko homma alkaa ärsyttää.
Ulkona sitten tapellaan lumikolasta, lapiosta, pulkasta, kelkasta, lumipallojen heittelystä jne. kunnes jonkun sormet ja varpaat jäätyy... Sainpas minä talviulkoilun kuulostamaan uskomattoman hienolta. :D
On meillä oikeasti ihan kivaa. Parasta on tietenkin mäenlasku. Luistelusta ja hiihtämisestäkin meillä on rankutettu jo jonkun aikaa, mutta ihan vielä ei olla suksia sentään kaivettu esiin. Hiihtäminen kun on vähän helpompaa jos luisto ei lopu ensimmäisen potkun jälkeen hiekalle... Lunta odotellaan siis!
Tänään ulkoiltiin aamupäivän hämärässä pikkupoikien kanssa.
Käytiin tekemässä pieni tarkistuskävelylenkki pihasta lähtevälle metsätielle.
Ihmeteltiin tiellä näkyviä koiran, hiiren ja lintujen jälkiä ja ihasteltiin jäätynyttä luontoa. "Aurinko on herännyt!" sanoi I kun aamuaurinko alkoi kullata maisemaa.
Sitten tulikin vähän vilu, vaikka vaatetta oli kyllä päällä reilusti. Jännä miten nämä ekat kovemmat pakkaset tuntuu kamalan kylmätä. Lopputalvesta pärjää samoissa tamineissa vaikka olisi -20 astetta.
Ulkovaatteita pukiessa havahduin siihen, ettei I:llä ole sopivaa välihaalaria tai villapöksyjä toppahaalarin alle, alkoikin mielessä kutkutella ajatus pienestä neulomisprojektista... Neulominen onkin taas tuntunut kivalta, kun vaan saisi kaikessa rauhassa näpertää silloin kun olisi motivaatiota ja energiaa. Tahtoo vaan se neulomisaika sijoittua iltamyöhään, ja tällä hetkellä ei oikein jaksa valvoa.
Meillä on nimittäin kaksi tyyppiä, jotka ei halua nukkua yöllä...
Herra I kohta kolme vuotta, nukkui välillä monta yötä putkeen omassa huoneessaan, vaan on nyt taas monena iltana pistänyt ranttaliksi jo nukkumaan mennessä ja herää yölläkin kiukkuamaan. Viime yönäkin keskustelimme siitä voiko huoneeseen laittaa valot. Ei voi, koska yöllä nukutaan, eikä nukkuessa pidetä valoja päällä. I on sen verran kipakka tapaus, että ristiriitatilanteissa ääni yleensä kovenee, joten aika äkkiä on monta muutakin persoonaa hereillä...
Toinen herra 1 vuotta 3 kuukautta herää monta kertaa etenkin alkuyöstä ja itkee. En oikein tiedä mitä hän itkee kun ei ressukka osaa ajatuksiansa sanoiksi vielä laittaa... Ehkä on kuuma, ehkä kylmä, joskus on jano, särkylääke auttaa toisinaan, toisena yönä riittää kun ottaa ukkelin kainaloon ja toisena kun vaan silittää selkää.
Ehkä nämä on jotain ikävaihejuttuja, ehkä niille tulee vaan hampaita. En tiedä, mutta väsyttävää se on.
No ainakin joku meillä hyödyntää hiljaiset hetket päivänokosiinsa... Uhmakkaasti keskellä keittiön lattiaa, hyvät on unenlahjat vanhalla herralla.
1 kommentti:
Oi, kissa ja räsymatto kyllä pelastivat päivän!
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!