Pohdiskelua

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla monissa blogeissa olevia rahaan ja kuluttamiseen liittyviä kirjoituksia. Aiheet blogeissa sivuavat usein myös kierrätystä ja ekohenkisyyttä.

Raha-asiat ovat minusta kauhean tylsiä ja vaikeita, ja luonnonsuojelu se vasta monimutkaista onkin. Mutta olen toki kiinnostunut siitä miten rahaa ja luontoa voisi arjen valinnoilla säästää.

En mielellään ota kantaa näihin juttuihin, kun en kertakaikkiaan osaa perustella (mitään) asioita. Mutta tämä on niin tärkeää ja pyörinyt mielessä jo useamman päivän, että haluan kirjoittaa omassakin blogissa vähän siitä miten meidän perhe koittaa pärjätä tässä kulutushysterian ja massatuotannon keskellä, kun lisäpaineita asettaa se, että mitä tahansa teetkin, se on väärin ja tuhoaa todennäköisesti otsonikerrosta tai sademetsää...

Olen nykyään kauhean hyvä välttelemään ostamista. Ihan vaan sen takia kun ei ole ikinä rahaa ja kauppoihin on pitkähkö matka. Olen siis pakon edessä alkanut luopua materian haalimisesta ja pikkuhiljaa ajatuksiin on tullut myös, etten oikeastaan edes tarvitse mitään (tästä vaan on tuskallisen helppo lipsua silloin tällöin).

Ostoksissani yritän suosia kotimaisia tuotteita, mutta aika usein joudun turvautumaan johonkin Thaimaassa tehtyyn massatuotteeseen, koska kotimainen yksinkertaisesti maksaa liikaa. Käyttövaatteet on siis useimmiten perus HenkkaMaukkaa, mutta esimerkiksi lasten ulkovaatteisiin ja kenkiin satsaamme. Ostamme mieluummin kotimaisia ja käytössä kestäviksi todettuja merkkejä, meillä on nimittäin vieläkin E:lle ostettuja ulkovaatteita, jotka ovat olleet E:n lisäksi yhdellä tai kahdella serkulla, I:llä ja nyt N:llä.

Onneksi vaatteita tai kenkiä ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa kovasta kulutuksesta huolimatta. Suvussa on nimittäin yhteensä seitsemän serkkupoikaa jotka ovat sopivasti eri ikäisiä ja kokoisia, joten vaatteiden kierrätys on ollut aika sujuvaa. Vaatekierrätys suvun sisällä on toiminut sen verran hyvin, etten ole ollut mikään innokas kirppiksien kiertäjä. Nyt remontin ja muuton jälkeen vaan totesin, että ylimääräistä tavaraa ja vaatetta olisi vaikka myydäkin. En vain ole saanut aikaiseksi varata kirppispöytää...

Harrastin kirppisten kiertämistä opiskeluaikaan enemmän, silloin minulla oli jonkun kerran myös myyntipöytä. Kirpputori on loistava paikka muuttaa itselle tarpeettomat tavarat jonkun toisen aarteeksi, ja tienata samalla vielä rahaakin. Kirpputorijutuista osaa ihailtavan innostavasti kertoilla Hanna blogissaan I Think It´s goin to rain. Hannalla on myös paljon muitakin ekohenkisiä ajatuksia, ja hän saa ainakin minussa heräämään ajatuksia siihen, miten pieniä valintoja tekemällä voisi olla vähän parempi ihminen. :)


Kierrättäminen yleensä, on meille itsestäänselvyys. Kierrätämme kaiken minkä vaan järkevästi näillä leveysasteilla pystymme, eli lasit, metallit, pahvit ja paperit. Maallemuutto on mahdollistanut meille (ja etenkin minulle kovasti tärkeän) kompostin pitämisen. Eli kaikki biojäte menee sinne ja ajan myötä mm. kasvimaalle hyötykäyttöön. Kaupungissakin meillä oli biojäteastia, mutta nyt siitä saatu hyöty tuntuu konkreettisesti.

Kierrättämisestä huolimatta jätettä tulee kurjan paljon. Suurin ja minussa eniten syyllisyyttä aiheuttava jäte, ovat vaipat. Kertakäyttövaippoihin kuluu myös aika paljon rahaa. Olen harrastanut aiempien lasten kanssa kestovaippailua, mutta tämän kolmannen ipanan kohdalla se vaan jäi. Nyt koitan kovasti panostaa potalla käynnin opettamiseen ja sitä kautta vähentää vaipparoskan määrää. N ei yhtään auta, sillä hän on opetellut vanhan kunnon salakakkimistekniikan... Pidätyskykyä tai ymmärrystä pottaan pissaamiseen, ei ole ihan vielä. Mutta opetellaan.


Kahdessa seuraamassani blogissa Kitupiikitär ja Ylityspaikan Suotar ovat suorittaneet sadan euron ruokahaastetta. Olen käynyt lukemassa heidän päivityksiään puolittain järkyttyneenä, sillä ruoka on tällä hetkellä meidän taloudessa se, mihin rahaa kuluu eniten.

Se mikä minua on järkyttänyt, on se, että näköjään vähemmälläkin pärjäisi, ainakin kahden hengen taloudessa. Meillä on toki viiden ihmisen ja kissan perhe, joten syöjiäkin on enemmän. Ihan hirvittää paljastaa, mutta meidän ruokaostokset yhdellä kertaa (sisältäen pääasiassa ruokatarvikkeita) oli esimerkiksi tämän viikon alussa 152 euroa... Kuukauden saldo kun käydään maksamassa kauppalasku, on yleensä 800-900€. Aika hirveä määrä rahaa.

Katselin tuossa tuon 152 euron kauppareissun kuittia ja eniten rahaa oli mennyt vihanneksiin, hedelmiin ja juureksiin, yhteensä 57 euroa... Hedelmät on tosi kalliita, ja huomaa kyllä, että suomalaisten vihannesten kausi alkaa olla lopuillaan, koska nekin alkaa olla aika hinnakkaita. Tuore ruoka vaan on semmoinen juttu mistä me ei juurikaan tingitä. Useimmiten ostan suomalaisia vihanneksia, ja haluan mieluiten tukea lähialueiden tuottajia jos vain mahdollista.

Pyrin yleensä suosimaan kausihedelmiä ja juureksia. Salaattitarpeet vaan tahtovat talvella olla kalliimpia. Kesällä saadaan onneksi lähes kaikki salaattitarpeet ja juureksia kasvimaalta. Loppukesästä tulee myös paljon omenaa, ettei hedelmiäkään tule samalla tavalla ostettua. Ja kesällä hedelmät on tosi paljon halvempia.

Ensi kesänä aion kokeilla myös tomaatin kasvattamista, ja laittaa juureksia enemmän. Tänä kesänä minulla oli vain porkkanaa ja kesäkurpitsaa koska en ehtinyt istuttaa perunaa... Kesällä ruokaan menee paljon vähemmän rahaa, kun kaupasta ostetaan oikeastaan vaan liha- ja maitotuotteet, niin ja kuivatuotteet kuten jauhot, makaronit yms.

Ruoka on sellainen asia, jossa me ei olla koskaan säästetty. Nyt olen pikkuhiljaa yrittänyt iskostaa itselleni, että siinäkin voisi säästää... Olen yrittänyt hyödyntää kaupan tarjoukset tuotteista, joissa on parasta ennen päiväys menossa ja ottaa tuotteista sen halvemman vaihtoehdon. Tästäkin saa itselleen vaan harmaita hiuksia, kun toisaalta haluaisi ostaa luomua, tukea lähialueiden tuottajia, käyttää kotimaisia tuotteita, ja tuotteita jotka olisivat myös terveellisiä ja nehän ei välttämättä ole niitä halvimpia vaihtoehtoja. Huh! Aikamoinen suo on tuokin, jos sitä oikein rupeaa miettimään.

Turhuuksia tuossa minun kauppakuitissa ei hirveästi ole. Tai jos oikein käy tutkimaan niin jogurttia voisi ostaa aina sen litran purkin, muutaman pikarin sijaan, ja lapsen iloksi ostetun pillimehunkin olisi voinut jättää ostamatta...

Mutta huh. Tulipas pitkällinen pohdinta. Tästä saisi vaikka kuinka paljon tekstiä aikaiseksi, mutta taidan lopettaa tähän. :)