Viikonloppu yhtä hulinaa

Mutta kivaa hulinaa. :)

Perjantaina ihanat mummo ja ukki kävivät hakemassa koko katraan hoiviinsa. Minä pääsin siis kauppaan, siivoamaan ja leipomaan ruhtinaallisesti ihan YKSIN! Sainkin tosi paljon aikaan siinä melkein seitsemässä tunnissa, minkä pojat olivat poissa.

Ensin kävin tosiaan tärväämässä rahaa ruokakauppaan. Kävin matkalla hakemassa vielä mummoni mukaan kaupoille. Sovittiin nimittäin, että etsittäisiin mummolleni lukulaseja parista kaupasta samalla, ei löytynyt. Kotiin päästyä alkoikin hillitön siivoaminen. Jännä miten sekin voi olla ihan kivaa kun saa rauhassa puuhastella, eikä joku koko ajan sotke juuri raivattuja paikkoja. Kerkesin leipoa myös täytekakkupohjan ja pikkuleipiä. E toivoi myös suklaamarenkeja (näki lehdessä kuvan ja toivoi sitten minun tekevän niitä...), mutta ei niistä sitten tullut mitään... Jotain tein väärin kun mokomat levisivät uunissa. Mutta ei se haittaa, kokeilen ehkä joskus uudestaan. Tai sitten en. :P

Rauha ja hiljaisuus jatkuivatkin mukavasti lauantainakin kun E halusi perjantaina jäädä mummolaan yöksi ja I lähti Miehen kanssa raksalle "remontoimaan". Minun apumiehenä oli sitten vaan pikkuinen Nipa, joka kilttinä nuorena miehenä nukkui aamupäiväunia lähemmäs kolme tuntia. Hommat onnistuivat siis oikein mainiosti!

Tänään sitten juhlittiin ja oli oikein onnistuneet kemut vaikka kaikki vieraat ei päässeetkään paikalle. E sai hienoja lahjoja ja serkkujen kanssa oli hyvät leikit. Mitä nyt taas meinasi vähän pienempien serkkujen huomioiminen ja yhdessä leikkiminen tökkiä... On se vaan kumma, kun E:n isommat serkut on aina osanneet hienosti leikkiä E:n kanssa (ikäeroa vanhempiin serkkupoikiin 2- ja 3 vuotta), mutta E ei osaa leikkiä näitten itseään pienempien kanssa (ikäeroa toiseen 2- ja toiseen 1 vuosi). Kasvatustekninen ongelma ilmeisesti? :(

Ohjelmana oli herkkujen syöntiä, ilmapallojen pompottelua, onginta ja ulkona riehumista. Onginta oli kaikista kivaa, suosittelen!

Toiveena "possukakku", tehtiin siitä vielä kuningas possu.

Perjantaina ehdittiin viettää miehen kanssa laatuaikaa sohvalla. Vahingossa katsottiin elokuvakin, joka oli minun mielestä kauhean (pelottava) hyvä. Se oli semmoinen kun Pandorum (en muistanut enää edes nimeä, piti ihan googlettaa hakusanoilla nelonen, elokuva, Cam Cigandet, kun yhden näyttelijän nimen jostain syystä muistin).

Jompikumpi meistä siis suoritti parhaillaan pakollista kanavasurffailua, kun kumpikaan ei oikein löytänyt mitään mieleistä katsottavaa. Sitten hoksattiin, että tuo elokuva oli alkamassa, ja minä jumituinkin siihen täysin. Miehen oli pakko katsoa se myös kun en uskaltanut katsoa yksinään. :D Kovin kummoisia arvosteluja se ei ollut saanut, mutta jokin siinä vaan oli minusta kauhen mielenkiintoista! Täällä on englanninkielellä selostusta elokuvasta.

Lyhyesti juoni meni siis näin: Avaruusalus on lähtenyt ylikansoittumisesta kärsivästä Maasta mukanaan tuhansia ihmisiä, kohteena maan kaltainen planeetta jossain kaukana ja tavoitteena pelastaa ihmiskunta. Ihmiset ovat hyperunessa (vaimikäsenyoli) säilytyksessä ja muutaman hengen miehistö huolehtii aluksesta aina vuoden pari kerrallaan. Eräs miehistön jäsen herää hyperunestaan lukitussa huoneessa.

Hyperunen vaikutuksesta ihmiset kärsivät tilapäisestä muistimenetyksestä, joten tyypin meno on aluksi vähän sekavaa. Alus on pimeänä ja kaikki vaikuttaa oudolta. Mies herättää kaverinsa, joka tuntuu olevan yhtä pihalla kaikesta. No eihän se auta kun lähteä selvittämään tilannetta. Huoneen ulkopuolelle päästyään mies törmää otuksiin, jotka ei olekaan ystävällisiä... No sitten mies törmää muihinkin hyperunesta heränneisiin, ja alkaa selvitä, että aluksen ovat valloittaneet yli 900 vuoden aikana ihmisistä (siis aluksessa matkustaneista ihmisistä) aikojen saatossa muodostuneet mutanttioliot, jotka tappavat ja syövät hyperunesta heränneitä matkustajia...

No ei tämä juoni varsinaisesti ollut se mikä minua tässä kiinnosti, vaikka juonessa olikin aika mielenkiintoisia koukkuja, joita olisi voinut valottaa vähän enemmänkin. Ajatus siitä, että pitäisi lähettää tuollainen uudisraivaajaporukka jonnekin tuntemattomalle planeetalle koska Maa olisi tuhoutumassa, on minusta mielenkiintoinen. Ja jotenkin vaan tälläiset scifijutut herättää usein minun mielenkiintoni. Mietinkin pitkään, että käyköhän tälle meidän maapallolle oikeasti vähän huonosti kun tämä meno vaan jatkuu, ja miten oikeasti onnistuisi tuommoinen monen sadan vuoden reissu jonnekin kaukaiselle planeetalle. Aika jänniä ajatuksia... Kaikkea sitä pitääkin jäädä pohtimaan. :)

Nyt Mies tuolla jo kyselee, että eikö näitä iltahommia nyt porukassa tehtäisi, joten täytyy lähteä töihin.