Kesäloma alkoi ja on kyllä ihanan rentoutunut ja vapaa olo vaikka ensimmäistä päivää olen tässä vasta lomaani pitänyt. Seuraavan kerran työmaa kutsuu sitten kahden viikon päästä.
 |
| Kesälaitumella |
Tässä välissä kerkeää tehdä monenmoista. Olisi tiedossa kasvimaan kitkemistä, esikoisen uimakoulu, uimista, grillailua, nurmikon leikkuuta, hevostelua ja ehkä joku pieni reissukin jonnekin...
Tänään onkin ollut mahtava ensimmäinen kesälomapäivä. Anteeksi vaan tämä hehkutus tästä lomasta, mutta on se vaan jotenkin aika ihanaa olla vapaalla töistä näin monta päivää!
Aamulla nukuttiin pitkään, jopa pojatkin nukkui kahdeksaan, aamupäivällä leivoin raparperipiirakkaa (eka kerta kun moista kokeilin ja hyvin onnistui). Otin äNnän päiväunien aikaan pienet torkut ja sitten meillä kävi Miehen serkku lapsineen kyläilemässä. Iltaruoaksi grillattiin ja ruoan jälkeen lähdettiin ihmettelemään hevoskärryjen renkaita, joihin piti lisätä ilmaa. Päätettiin siinä samantien kokeille Halia kärryjen eteen kun ne kerran olivat ajokunnossa.
Aikani valjastelin ja ihmettelin, edellisestä valjastuksesta oli kulunut muutama vuosi (eli rehellisesti sanottuna oikeastaan 15...), joten remmit näytti pikkasen vieraalta ja valjaat olikin vähän erilaiset kuin millä olin aikaisemmin valjastanut... Lopulta naapurin isäntä ja toisen hevosen omistajakin tulivat valjastusta ihmettelemään ja saatiin kärryt hevosen perään.
Pienen lenkin jälkeen totesin, että hevonen suhtautui asiaan rauhallisesti ja uskalsin ottaa yksi kerrallaan kyytiläisiäkin, ja kypärä päässä tietenkin. Mieskin jopa kävi kyydissä istumassa. :) Tulipa kyllä ihan huippu fiilis kun tämäkin onnistui noin mainiosti!
Ei muuta kun lisää harjoitusta valjasteluun ja rutiinia ajamiseen, niin saadaan kiva uusi liikkumismuoto hevoselle.
Pakollisia hevoskuvia... Jostai syystä näitä on kertynyt muutamia. :)
Hevonen muutti talvikarvan lähdön myötä itsensä punaisemmaksi. Onhan tuo ratsastelun myötä toki löytänyt uusia lihaksiakin ja laidunruoho on nähtävästi tehnyt tehtävänsä kun on tullut aavistus pyöreyttä rouvalle.
Miten eläin voikin olla (ainakin välillä) kauhean viisas ja kiltti. On ihanaa seurata miten ihmislapset osaavat jo nauttia eläimen hoitamisesta, vaikka se kiinnostus kestääkin aina vaan pienen hetken. Pieninkin huutaa sujuvasti "Aliiii" kun mennään hevosia katsomaan ja se leipäpalan antaminen on iso juttu. On tämä hevonen vaan iso ja tärkeä asia meidän elämässä. Olen niin kiitollinen siitä, että tämä minun suuri unelma on mahdollistunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitukseni ajatuksia tai haluatko sanoa jotain muuta? Jätä kommentti!