Ajatusaarteita: Ajatuksenvirtaa. Aarteista en niin tiedä...

On monta asiaa mielessä, mistä teki mieli kirjoittaa. Valitsin vaan taas pahimman mahdollisen hetken tälle hommalle. Äsken oli seesteisen rauhallista, kuului vaan kun pojat leikkivät kiltisti I:n huoneessa. Nyt ne jo riehuu tuossa isännän treeni hyppynarun kanssa ja meneillään on kauhea huuto ja tappelu.

Kiva.

No nyt ne levittää sohvatyynyjä lattialle. Hyvä hyvä.

Mies lähti tuossa päivällä onnellisesti yllätettynä polttareihinsa. Hauskalta kuulosti suunnitelmat, toivottavasti sade ei pahemmin haittaa menoa. Ei ainakaan oluen juontia ja saunomista. Palautuspäivä on kuulema tiistaina. Minun polttarit kestää sitten varmaankin kolme päivää...? Sitä ootellessa.

Häät pyörii mielessä ja tekisi mieli tehdä sitä ja tätä, mutta ikinä ei tunnu olevan aikaa. Vähän on ollut myös motivaation puutetta. Väsymys ja hormonit ne varmaan. Ensi viikolla menen sovittamaan hääpukua kenkien kanssa, katsotaan vieläkö pitää tehdä ompelutoimenpiteitä, ainakin helman lyhennystä... Suunnittelin myös kukkakaupassa käyntiä, kimppu ynnä muut kukkasethan ne pitäisi tilata.

Tosiaan syntymäpäivät tuli vietettyä, kolmekymmentä naksahti lopultakin mittariin. Minulla oli kumma tunne, että yhdessä päivässä tulee suuria muutoksia ja kasvan aikuiseksi. Vaan kumma kyllä mitään ei tapahtunut. Sain kukkia ja ihania lahjoja. Olin todella otettu onnittelujen määrästäpuhelimeen ja Facebookiin, ja läheisten panostuksesta sekä ajattelevaisuudesta. Kaikki lahjat oli sellaisia mitä tarvitsin tai mistä taatusti ilahduin. Mies oli hommannut poikien kanssa minulle kasvohoitolahjakortin. Äiti ja isoveljeni perheineen taas lahjakortin vaatekauppaan ja miehen sukulaiset kauniin kaulakorun. Rahaakaan ei koskaan ole liikaa, setelilahja lämmitti myös mieltä, eikä ole minusta ollenkaan mielikuvitukseton niin kuin antaja vähän pelkäsi. Nyt pitäisi siis päästä vaateostoksille ja hemmoteltavaksi.

Viimeiset rippeet synttärikukista

Hormonitoiminta on varmaan vetänyt vähän mielialaa matalaksi. En edes ajatellut asiaa, ennen kuin ystävä puhelimessa asiasta mainitsi. Mistäköhän se senkin huomasi. Ystävät <3
Lopetin imetyksen tuossa synttäreiden korvilla, kun jouduin antibiootti kuurille äkäisen infektion vuoksi. Oli kätevää tehdä päätös lopullisesta imetyksen lopettamisesta kun en halunnut altistaa Nipaa lääkkeille. Aika kivuttomastihan tuo meni lapsen kannalta, kaksi yötä hän sitä kyseli ja sitten totesi, että pääasia kun pääsee edes viereen. Oma mieli oli vähän haikea, mutta aikansa kutakin. Ihana saada loputkin minusta takaisin itselle.

Jotain muutakin oli vielä mielessä, vaan pakko on mennä iltahommille poikien kanssa. Muutama kuvanen vielä lopuksi.