Se oli sateinen lauantai...

...mutta ei paljoa räntäsade ja kylmä viima haitannut, kun päivä kului jännittävissä merkeissä suurimmaksi osin sisätiloissa.

Kohteenamme oli Kuopiossa sijaitseva Pukuliike Fauna. Toiveissa oli siis löytää minulle morsiuspuku joko vuokralle, tai hyvin hyvin halvalla ihan omaksi.

Kävin jo aikaisemmin talvella sovittamassa pukuja myös Joensuussa, mutta liikkeessä ei sitten ollutkaan lainkaan vuokrapukuja, ja ne myyntipuvut oli minun budjettiin hieman turhan kalliita. Ihastuin yhteen tiettyyn pukuun (hinta vaivaiset 995 euroa...) ja se puku on nyt vainonnut minua ajatuksissa tuosta sovituksesta asti.

Vaikka tuolla Faunassa oli vuokrapukuja, niin mallisto oli aika pieni. Tämäkin liike kun oli vuokrausta pikkuhiljaa lopettelemassa sen kannattamattomuuden vuoksi.

Ajettiin siis kaasojeni ja äitini kanssa Kuopioon. Automatka sujui oikein hyvin, pienestä mutkasta huolimatta... Käytiin nimittäin pieni sight seeing tekemässä Siilinjärvellä, kun oltiin naputeltu osoite pikkuisen väärin navigaattoriin. No ei se mitään, selvittiin lopulta sinne minne pitikin ja oltiin vielä ihan ajoissa paikalla. Matka sujui oikein rattoisasti ja oli mielettömän hauskaa!

Liikkeessä meinattiin tikahtua nauruun heti ovella. Se minun Joensuussa sovittama unelma-puku nimittäin roikkui ilkkumassa minulle seinälle ripustettuna siinä heti oven vastapäätä. Myyjä opasti meidät pläräämään mieleisiä mekkoja. Hauskoja hetkiä oli siinäkin, kun kaasot ja äiti tyrkytti jokainen minulle omasta mielestään sopivia pukuja. Kertyihän niitä mukavasti kymmenkunta pukua sovituskoppiin. Ja ei muuta kun myyjän avustuksella sovittamaan...

Yllättävän kivoja vaihtoehtoja sieltä löytyi. Alkoi jo tuntua, että mitenkä näistä osaa valita sen oikean. Ja puvut oli vielä todella eri hintaisia. Pari mieleistä vuokrapukuakin oli mukana. Yksi vuokrapuvuista oli sitten jotenkin minun oloinen. Siinä oli vaan muutamia pikku juttuja, mitkä ei natsanneet. Ensinnäkin, se oli olkaimeton mikä oli minulle ehdoton ei. Lisäksi se oli numeroa liian suuri ja helmakin hieman liian pitkä. Jotain siinä kuitenkin oli enemmän kuin muissa puvuissa, ongelma vaan oli että se oli vuokrapuku, johon ei ihan hirveästi muutoksia voinut tehdä. Puku oli toki myös myytävänä, mikä mahdollistaisi muutokset ja niitä ideoitiinkin sitten kilpaa. Myyjä oli aivan ihana ja kertoi hyvin selkeästi millaisia muutoksia pukuun voisi tehdä ja tarjosi pukua oikein edulliseen hintaan.

Sovitin sitten vielä sitä minun unelmapukua, ihan vaan siitä ilosta, että nähtiin puku joka oli minun mieleinen ja sopikin vielä täydellisesti ihan ilman muutosompelua tms. Siinä voivotellessa ja sen puvun kalleutta surressa huomattiin kalliissa puvussa ja siinä vuokrapuvussa paljon yhtäläisyyksiä, ja myyjä keksikin ehdottaa halvempaan pukuun muutoksia, joilla siitä saisi näyttävämmän ja vähän saman tyylisen kun siitä kalliista, johon olin ihastunut. Sovitin sitten vielä kerran sitä vanhaa vuokrapukua, ja päädyin ostamaan sen. Hintakin oli hääpuvuksi tosi halpa. Seuraavaksi etsinässä onkin sitten pitsiä ja paljetteja ym., ym. ja vielä ompelija joka tämän kaiken kursii kokoon...

Puvun löytymisen jälkeen marssittiin räntä/vesisateessa ravintolaan syömään. Tunnelma oli jokseenkin euforinen ja nälän vuoksi ehkä hieman vallatonkin. Asiaa ei auttanut outo tarjoilija, joka kaatoi vettä toisen kaason päälle ja heitti hieman outoja kommentteja... Oltiin nimittäin odotettu ruokia jo yli puoli tuntia ja ääneen puhuttiin tästä, että onpas täällä paljon väkeä ja nälkä sen kun yltyy kun ruoat viipyy. Toinen kaaso sitten muiden mukana voivotteli jotain ruokansa viipymisestä. Meidän tarjoilija siivosi viereistä pöytää ja kuuli nämä puheet ja sanoi kovaan ääneen ystävälleni, että kyllä se sinunkin ruokasi sieltä kohta tulee. Vähän epäkorrekti kommentti tarjoilijalta, olisiko ollut pientä työuupumusta tai vaan vähän huono yritys olla hauska...

Syötyämme hipsimme nopeasti autolle ja lähdettiin seikkailemaan kohti Ikeaa. Siellä olisi saanut taas kulumaan enemmänkin aikaa, rahasta puhumattakaan, mutta pakko oli hyvissä ajoin lähteä kotia kohti. Alkoi olla nimittäin hieman tukala olo kun edellisestä imetyksestä oli kulunut jo kahdeksan tuntia...

Ihana reissu kaikenkaikkiaan! Iloa lisäsi sekin, että lapsenvahdit olivat pärjänneet hienosti meidän poikien kanssa.

Nyt hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja!