Ajatusaarteita: Loputon epäjärjestys

Huh, huh. Yksi elämänvaihe ja koti alkaa olla pakattu, pakkaukset osittain purettu, koti siivottu ja henkinen luopumistyö sitä myöten tehty. Viimeinen tarkastuskierros pitäisi vielä tehdä ja muutama virallinen jutska hoitaa asuntokauppojen suhteen ja sitten ei tarvitsii enää päätänsä vaivata koko asialla.

Väliaikaiskoti sitä vastoin... Hmm. On edelleen sekaisin. Suurin osa vaatteista esimerkiksi on edelleen jossain muualla kuin kaapissa. Kaikissa kaapeissa ei nimittäin ole hyllyjä, koska ei ole hyllyn kannattimia, ja jostain syystä on ollut muuta tekemistä kuin etsiä sopivia hyllyn kannattimia. Kaikki muukin on vähän hukassa ja sitä mukaa kun laitan tavaroita paikoilleen jostain putkahtelee uusia kamoja, joilla ei ole vielä paikkaa. En taida edes viitsiä ruikuttaa joka paikassa seilaavien lasten lelujen, kynien ja piirustusten vuoksi.

Jos emme olisi koko perhe (yhtä lukuunottamatta) sairastuneet kuumeiseen flunssayskäkurjaolo-tautiin, saattaisi tilanne olla hieman eri. Täytyy siis vain koettaa kestää epäjärjestystä kunnes voimat palaavat. On muuten aina yhtä mielenkiintoista todeta ero sairaan lapsen ja aikuisen välillä...

Mies: kuumetta 38 ja risat, veto täysin pois, kykenee ainoastaan makoilemaan sängyssä, särkylääkkeen avulla käy tosin tekemässä pienen muuttokuorman ja valittaa kun hengästyttää niin kovasti (hullu!).

Minä:kuumetta 38 ja risat, kykenee toimimaan särkylääkkeen voimalla, mutta ainoa ajatus on että milloin pääsisi peiton alle pötköttämään.

Lapsi 2 v: kuumetta 38 ja risat, vähän väsy, ajelee rekalla ja mopolla edestakaisin ja kyselee ulos pääsyä. Ruokahalu hieman aiempaa huonompi.

Ennen tautia oli kiva huomata, että meille alkoi kehittyä jo uudet rutiinit. Elämä on vähän leppoisampaa kun ei tarvitse aamuisin viedä ketään hoitoon. Siitä huolimatta noustaan joka aamu puoli seitsemältä. Ehkä se on tämä kevään valo... Itseäkään ei nukuta niin paljoa kuin pari kuukautta sitten, kun puoli seitsemältä oli vielä synkkää ja pimeää. Nukkuisin kyllä silti mielellään
vaikka tunnin pidempään, mutta Nipa on eri mieltä.

Mutta ne rutiinit. Meidän päivän tärkeimmät hommat on olleet postilaatikolla käynti ja roskien vieminen. Samalla ulkoillaan, pojat laskee mäkeä tai hiihtää ja ihmetellään uutta ympäristöä. Kaupassa käyminen taas on nyt aivan uusi projekti joka ei suju vielä ihan rutiinilla... Kauppaan on nimittäin matkaa semmoiset 15 kilometriä, enkä ole vielä lakannut jännittämästä sinne lähtemistä lasten kanssa.

Ongelmiani:

Lapsi 7kk on nukkunut aamupäivällä jo 4 tuntia, en kehdannut herättää kesken unien koska oletin, että kohta se herää kuitenkin. Kun lapsi oli lopulta herännyt en voinut lähteä autolla kauppaan koska kokemuksesta viisastuneena tiesin, että hän huutaisi turvakaukalossa koko matkan ja pahimmassa tapauksessa jatkaisi huutoa sekä kaupassa, että kotimatkalla. Turvallisin hetki lähteä johonkin on aina silloin kun ipana on juuri syönyt ja nukahtaa.

Kaupassa on seuraavanlaisia ostoskärryjä: A) ns. vauvakärry, turvakaukalolla B) normaali ostoskärry johon lapsen saa istumaan, C) lasten ostoskärry ja D) ns. autokärry johon saa yhden lapsen sen auton kyytiin ja toisen ostoskärryyn istumaan. Ongelmani on se, että mukanani on vauva, joka ei osaa vielä kunnolla istua ilman tukea ja 2- vuotias joka villiintyy vapaaksi päästessään. Lisäksi useimmiten mukana kulkee hyvin käyttäytyvä lähes 6-vuotias jonka kanssa täytyy koko ajan keskustella siitä mitä ostetaan, mitä ei ja miksi ei eli myös henkinen kapasiteettini on melko lailla koko ajan käytössä.

Jos siis valitsen vaihtoehdon A) ja C), on kaksi vuotiaalla varmaan tosi kivaa ja me saadaan porttikielto kauppaan. Kokeilin jo vaihtoehtoa D), eli jouduin koko ajan pitämään kiinni Nipasta joka meinasi keikahtaa milloin oikealla, milloin vasemmalle ja totesin, että ostosten urkittaminen hyllystä on hieman hankalaa ja myös kärryjen ohjaaminen melko työlästä.

Ideaalitilanne olisi päästä kauppaan joko yksin tai vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Tai sitten ajan kauppaan yli puolen tunnin ajomatkan päähän Joensuuhun, jossa kaupassa käynti on helppoa, kun joku on keksinyt ostoskärryt joihin saa istumaan sekä vauvan, että vilkkaan kaksi vuotiaan. Lisäksi ostoskärryillä pääsee ajamaan hissillä suoraan parkkitaloon auton luokse, eikä kukaan karkaa sillä aikaa minnekään kun laitan ostoksia auton takakonttiin. Toistaiseksi olen vain kaiholla muistellut noiden kauppareissujen helppoutta.

Nooo, harjoitus tekee mestarin.